EBT:n A-tytöille pronssia Scania Cupissa -

9.4.2013

Niina Mattila oli EBT:n pistekuningatar
Ruotsalaispuolustus ei voi muuta kuin vilkuttaa Helena Sivulan perään
Voittajan on helppo hymyillä
Silja Viitala kahden ruotsalaisen WU18 maajoukkuepelaajan puristuksessa
EBT puolusti ruotsalaiset hyydyksiin, mutta Riina Salo piti vauhtia hyökkäyksissäkin
Palkintopotretti
Palkintojen jako

Viikko sitten EBT:n A-tytöt olivat paluumatkalla Södertäljestä ja Scania Cupista pronssimitalit kaulassaan. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Miten erinomainen tulos saavutettiin ja mitä kaikkea matkalla tapahtui, siitä seuraavassa.

1. päivä: Sokka irti!

Jo turnausmatkan lähdössä oli positiivinen vire: kaikki autot ehtivät ajoissa Katajanokalle Viking Linen terminaaliin ja aurinko paistoi. Lisäksi joukkueen GM Jyrki ”The Boss” Laurikainen oli soittanut muutaman puhelun ja järjestänyt menomatkalle Viking Gabriellalle mieluisan yllätyksen. Tavanomaisen varttuneille risteilijöille tarkoitetun bulgarialaisen tanssibändin sijaan illan viihdeosastosta vastasi tyttöjen suosikki ja äitien unelmavävy Cheek. ”Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa. Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä. Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa.” Oliko Cheekillä sisäpiiritietoa tyttöjen turnauskunnosta? ”Sokka irti, mä vedin päivin öin. Läträsin vaan kesän, duunit laiminlöin.” OK, ehkä kaikki riimit eivät ihan vastaa Head Coach Niko Hellmanin käsitystä kesätreeneistä, joten ei niistä sen enempää. Varmaa kuitenkin on, ettei Gabriellan tanssilattialla ole koskaan tunnelma ollut yhtä korkealla.

 

2. päivä: ”Happea!”

Kaikki autot löysivät melkein ensimmäisellä yrittämällä oikeat liittymät ja pääsivät perille keväiseen Södertäljeen. EBT:n entourage majoittui Scandic-hotelliin, joka on muutaman kilometrin päässä turnauksen pelipaikoista, nk. tois puol jokke. Jenkeissä on Detroit ja Ruotsissa on Södertälje – The Motor City. Kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi miksi Södertälje on olemassa, niin paljon kaikki pyörii kaupungissa Scania-kuorma-autojen ympärillä ja varassa. Esimerkiksi näkymän voi Scandic-hotellista valita vapaasti: moottoritie tai kuorma-autotehdas – ettei jäisi mitään epäselväksi.

 

Tyttöjen avauspeli pelattiin Tälje-hallin Rosenborg-salissa. Vahtimestari oli varmaan unohtanut turnauksen ja kääntänyt salista ilmastoinnin pois päältä. Ilma oli niin paksua, että sitä olisi voinut leikata saksilla. Olosuhteet jostain Espoonlahden ja Tälje-hallin välimaastosta olisivat aika optimaaliset. Avauspeli tanskalaista Åbyhöj-nimistä joukkuetta vastaan käynnistyi hermostuneesti. EBT:n viidessä ensimmäisessä hyökkäyksessä pallo ei tainnut osua kertaakaan edes rautaan. Nihkeän alun jälkeen EBT otti pelin ohjat käsiinsä, eikä voittajasta jäänyt epäselvyyttä. Loppunumerot selkeästi EBT:lle 47-34 ja apina pois niskasta. 

 

3. päivä: ”On tärkeää voittaa oikea pelit”

Toisen pelipäivän ensimmäinen peli oli ennakkoanalyysien perusteella kovaksi tiedettyä tukholmalaista Alvikia vastaan, joten edessä oli ensimmäinen todellinen haaste. Scania Cupissa peliaika on neljä kertaa kahdeksan minuuttia eli ihan normimäärää koreja peleissä ei ehditä tehdä. Enemmän taitaa kuitenkin olla kyse vanhasta viisaudesta: ”Offence wins games – defence wins champions”. Kun pelataan tärkeitä pelejä, silloin puolustetaan kuin leijonaemo poikasiaan. Ei väliä, kuinka monta koria tekee, kunhan tekee enemmän kuin vastustaja.

Hannun tekstariraportti pelistä:

  • 1/4 tappiolla 5-9. Tiukkaa vääntöä, mutta ei oikein uponnut.
  • 2/4 johdossa 20-15. Hyvää peliä kummassakin päässä. Vastustaja selvästi isompi, mutta pelaa vähän mielikuvituksetonta peliä.
  • 3/4 edelleen johdossa, 29-24. Tiukkaa vääntöä, mutta tytöt pelaavat hyvällä tsempillä.
  • Lopputuloksena voitto 38-36 :-))

Voitto varmisti tytöille pääsyn neljän parhaan joukkoon. Alvikin kannattajat olivat ymmärrettävästi hämmentyneitä ottelun yllättävästä lopputuloksesta. Onneksi erään nimeltä mainitsemattoman varsinaissuomalaisen koripalloperheen miespuolinen edustaja selvitti lopputuloksen ruotsalaiskannattajille tavalla, joka ei jättänyt mitään epäselväksi. Episodin seurauksena perheen naispuolinen edustaja tosin päätti sairastua vatsatautiin ja jäädä lopputurnauksen ajaksi hotellihuoneeseen.

 

Päivän toisessa ottelussa vastaan asettui korislukion joukkue Pohjois-Ruotsin Luulajasta, ihan siitä Uumajan naapurista. Jos Alvik oli kova, niin Luulaja oli sikakova. Isot pelaajat olivat isoja ja taitavia, pointit olivat nopeita ja taitavia. Valmentajakin oli vähintään 0,5 metriä pitempi kuin Niko. Osaavien yksilöiden lisäksi joukkuepelaaminen oli saumatonta. Nikolla oli peliin kolme tavoitetta (joista hän tosin pelin jälkeen itse muisti enää kaksi). Ensimmäinen liittyi levypallopelaamiseen. Toisena tavoitteena oli antaa Luulajalle tässä matsissa mielikuva heikosta vastustajasta ja sitten finaalissa iskeä nk. puskista. Jälkimmäinen tavoite toteutui kohtuullisesti, kuten loppunumerot 28-70 osoittivat. Vanhemmillekin alkoi hiljalleen valjeta, miksi on tärkeää voittaa ne oikeat pelit.

 

4. päivä: ”Mitä tarkoittaa byta?”

Välieräottelussa EBT sai vastaansa paikallisjoukkue SBBK:n Södertäljestä. Mahdollisuuksia voittoonkin oli, mutta puristus ei riittänyt ihan perille asti. Lopputuloksena tappio luvuin 34-46. Olisikohan peliareenan vaihtuminen Tälje-hallin pääkentälle vaikuttanut osumatarkkuuteen? Puolustus toimi, mutta palloa ei saatu omissa hyökkäyksissä tarpeeksi usein korirenkaan läpi. Kotiedulla taitaa olla koripallossa merkitystä? Myös valmentajan käyttämällä kielellä on merkitystä. Jotkut ruotsalaistytöt selvästi ymmärsivät suomea ja poimivat vinkkejä EBT:n valmennusjohdon ohjeistuksista. Sama ei ihan toiminut toisin päin. Head Coach Niko ihmetteli pitkään, mitä ruotsalaisvalmentajat tarkoittavat ”byta”-ohjeellaan, kunnes Assistant Head Coach Tumppi ”Tuomas” Rahkonen huomasi kertoa sen tarkoittavan screenin vaihtamista. Eli jotain, mitä vain pelaajat ymmärtävät. Tytöt nollasivat tapansa mukaan tappion nopeasti ja käänsivät suunnan kohti pronssiottelua.

 

Pronssiottelussa vastassa oli sarjan musta hevonen, alkuperäisessä otteluohjelmassa salanimellä Vakant esiintynyt Sanda BG.

Ottelun kulku Hannun tekstariraporttien mukaan:

  • Pronssiottelussa 1/4 tappiolla 15-16. Vastustajalla neljä mj-pelaajaa ja senteissä ja kiloissa selkeä ylivoima. Meillä tsemppiä :-)
  • 2/4 19-23 tappiolla. Vastustajalla rosterissa vain 7 pelaajaa, yhdellä 4 virhettä ja toisella 3.
  • 3/4 tappiolla 24-29. Vaikea jakso, mutta mukana pelissä.
  • VOITTO JA PRONSSIA

 

Turnauksen toinen viime sekunneille venynyt ratkaisu ja kahden pisteen voitto kovaa joukkuetta vastaan. Herääkö kenellekään toiselle epäilys, että tytöt tekevät tämän tahallaan?

Illalla askel kulki kevyesti takaisin Tälje-hallille seuraamaan A-tyttöjen finaalia Södertälje-Luulaja. Oikeastaan kävi vähän sääliksi paikallista joukkuetta, niin vakuuttavan ylivoimainen Luulaja finaalissa oli. Finaalin jälkeen katsomo pimennettiin ja mitalijoukkueet kutsuttiin parketille. Palkintojenjakoseremoniaa on Scania Cupissa selvästi mietitty ja siitä on haluttu tehdä juhlava tilaisuus. Aika juhlavalta kieltämättä tuntui nähdä oman joukkueen tytöt kohdevalojen loisteessa, eihän kyse ole vähemmästä kuin mitalisijasta Pohjoismaiden epävirallisessa seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa. Oli aika helppoa olla koripallojuniorin vanhempi tuona iltana!

 

5. päivä: ”Vähänkö halpaa?”

Kotia kohti, Tukholman kautta. Tuskin koskaan ovat tytöt olleet yhtä yksimielisiä jostain asiasta, kuin viimeisen päivän vierailukohteesta. Montaa vaihtoehtoa tarjottiin, mutta järkkymätön vastaus oli: Gallerian-ostoskeskus. Monet Tukholman-kävijät muistavat ehkä Gallerianin lelukaupasta, mutta nyt oli määränpäänä Kalifornian lahja nuorisomuodille eli Hollister. Jos joku ei tiedä, kenelle Hollister on tarkoitettu, niin voi kuvitella mielessään pillifarkut ja Converse-tennarit. Kuvaus vastaa noin 95 prosenttia kohderyhmään kuuluvista, sukupuolesta riippumatta. Hollister-huppari on myös konkreettinen arvon mittari, sen hintaan voi verrata melkein mitä tahansa. Kuten käyntiä ruotsalaisessa sairaalassa. Silmätulehduksen diagnoosi ja lääketuubi olivat ”vähänkö halpaa, ei läheskään yhtä kallista kuin Hollisterin huppari”. Niinpä.

 

Yhteenveto

EBT:n A-tytöt eivät kohdanneet turnauksessa kertaakaan toista suomalaista joukkuetta. Uusia vastustajia vastaan pelaamisesta voi oppia paljon, koska tiettyjä eroja pelityyleissä oli. Esimerkiksi EBT:n käyttämä osittainen paikkapuolustus (box and 1) tuntui olevan myrkkyä monelle vastustajalle. Toisaalta ruotsalaisjoukkueiden hyökkäykset päättyivät usein onnistuneeseen mid range –heittoon, mitä EBT käyttää vähemmän.

Yleensä otteluraporteissa analysoidaan pelaajakohtaiset tilastot. Tässä turnausraportissa niin ei tehdä. EBT:n A-tyttöjoukkueen menestyksen avaimet vuoden 2013 Scania Cupissa olivat joukkuepelaaminen ja taktinen osaaminen. Jokainen tyttö, jolle ripustettiin mitali kaulaan päätöstilaisuudessa, ansaitsi sen ja voi olla siitä aidosti ylpeä. Erityisesti myös Inkku, Kiki ja Anni, jotka eivät pelanneet, mutta tekivät korvaamatonta työtä huoltajina, kannustajina ja kuljettajina. "Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa!"