EBT – WB/Capitals I: 47 – 92. Nuff said!

11.12.2013

EBT oli puoli päätä vastustajaa lyhyempi. Kuvassa Lotta Vesiluoma ja Evianna Sipilä.
Nuori Anni Salonen tuo kaivattua apua sisäpeliin.
Christel Vialén liittyi toipilaiden joukkoon.
A-tytöt Kiia Larmala, Natalia Bhebhe, Kristiina Kourilehto, Riina Salo ja Lotta Vesiluoma mietteliäinä.

“Ei tällaisen pelin jälkeen voi olla vihainen joukkueelle. Tytöt tekivät sen mitä voivat ja tämä oli lopputulos”, summasi EBT:n head coach Niko Hellman illan ottelun.

Lopputulos ei varmaankaan ollut kenellekään yllätys, olihan kotijoukkueella vastassaan A-tyttöjen SM-sarjan selkeästi paras joukkue. Varsinkin alussa EBT:n tytöt olivat asennoituneet pelaamaan sarjakärkeä vastaan. Otteissa oli turhaa hermoilua, hätäilyä ja vastustajan kunnioitusta. Tiettyä aihetta kunnioitukseen toki oli, juoksuttihan sarjakärki kentälle selvästi isomman joukkueen. WB/Capitals I:n (onko tässä muuten ATSM:n hankalin nimi joukkueelle?) rosterin keskipituus oli 179 senttiä, kun EBT sai varvistelemalla kokoon keskimäärin 174 senttiä. Kuten kaikki lajia seuraavat tietävät, pituudesta on koripallossa merkittävää etua. Jos ei usko, niin voi kokeilla ottamalla katsekontaktin EBT:n miesjoukkueen sentterin Joonas Suotamon kanssa. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei niska nyrjähdä.

”Avasimme pelin paikkapuolustuksella, koska joukkueiden kokoeron takia varsinkin laitureillemme oli tiedossa kova peli. WB/Capitals I vastasi taktiikkaamme upottamalla ensimmäisellä jaksolla kuusi kolmosta. Se hieman söi tyttöjen itseluottamusta”, kuvaili Niko pelin alkua. Vierailijoiden osumatarkkuus kolmosissa oli kohtuullinen 32 %, mutta kakkosissa peräti 48 %. WB/Capitals I onnistui pelissä 30 kertaa kahden pisteen heitoissa, kun EBT pääsi yrittämään yhteensä 32 kertaa. Jos vastustaja yrittää kaksi kertaa useammin ja onnistumisprosentti on selkeästi parempi, niin eroa syntyy.

Selkein ero läpi koko ottelun oli joukkueiden fyysisyydessä ja tilannekovuudessa. Osansa kontakteista saivat niin EBT:n Christel Vialén (lätkäkielellä yläraajavamma) ja Anni Salonen (nenä) kuin vierailijoiden Olivia Moskarikin (nenä), joka ehti olla kentällä 20 sekuntia, ennen kuin joutui joukkuekaverin niittaamaksi. Ottelu pysyi hyvin tuomarikaksikon otteessa ja vahingot syntyivät normaaleissa pelitilanteissa. Ehkä joissain levypallotilanteissa olisi voinut viheltää virheen selkään kohdistuneista taklauksista, mutta peli ei missään tapauksessa ratkennut niihin. EBT pääsi vapaaheittoviivalle yhteensä 29 kertaa ja vastustaja 15 kertaa, mikä kertoo myös selvästi siitä, miten aggressiivisesti joukkueet puolustivat.

Senttejä ei A-tyttöiässä enää juuri tule, mutta kompensaatiota voi aina hakea fyysisyydestä ja aggressiivisuudesta. ”Toisella puolikkaalla siirryimme aktiivisempaan miespuolustukseen ja pelimme oli ihan kohtuullista. Toki meidän 13 menetystämme jälkimmäisellä puolikkaalla oli liikaa, mutta pakotimme vastustajalle täsmälleen yhtä monta menetystä, mikä oli hyvä suoritus”, analysoi Niko. ”Vastustaja teki juuri sen, mitä sen odotettiin tekevän ja me teimme mitä voimme”, Niko totesi pelin jälkeen. Head coachin yhteenveto oli yksinkertainen toteamus, eikä selityksille tai tekosyille ollut tarvetta. Nuff said!

Helena Sivula 13/10/3r, Kristiina Kourilehto 6/2/3r, Riina Salo 6/2, Julia Lehtimäki 5, Anni Salonen 4/5, Natalia Bhebhe 3/3, Anni Laurikainen 3/2, Lotta Vesiluoma 2/3, Heidi Laukkanen 2/2, Kiia Larmala 2, Christel Vialen 1/1, Hanna Paasikallio

Teksti Hannu Sivula

Kuvat Kari Mattila