Henkilökuva - Darian Cartharn

12.10.2016

Darian Cartharn (kuva Sami Itkonen, Focusoiva)
Darian Cartharn Espoonlahdessa (kuva Peter Åhman)
Darian Cartharn, Sacramento Kings NBA-minileiri
Darian vauhdissa kotipelissä (kuva Peter Åhman)

Olen Darian Cartharn, amerikkalainen 25-vuotias koripalloilija. Olen opiskellut ja pelannut koripalloa yliopistoissa, jotka ovat Wright State University (NCAA Division 1), Salt Lake Community College ja University of Missouri-St. Louis.

Harrastan videopelejä sekä elokuvia ja nautin uusien ja erilaisten ​​ravintoloiden etsimisestä. Musiikki ja elokuvat ovat tärkeä osa elämääni. Omia suosikkielokuviani ovat Friday ja Batman (Dark Knight Series). Suosikkiartistini on Nipsey Hussle. Nautin hänen musiikistaan ja koen hänet hyvin innostavana ja motivoivana. Hänen musiikkinsa saa minut keskittymään ja tuntemaan, että voin tavoittaa kaikki unelmani ja tavoitteeni.

Ennen liittymistäni Espoo Basket Teamiin pelasin monilla eri tasoilla yliopisto- ja ammattikoripalloa. Vuosina 2009-2014 kävin kolmea yliopistoa kuten edellä mainitsin. Ensin pelasin NCAA Division 1:ssä Wright State Universityn (Dayton, Ohio) joukkueessa, joka pelaa kovassa Horizon Leaguessa. Sen jälkeen pelasin Salt Lake Community Collegen (Salt Lake City, Utah) joukkueessa SWAC-konferenssissa (Southwestern Athletic Conference), joka on yksi parhaista Juco -konferensseista Yhdysvalloissa. Lopuksi pelasin University of Missouri-St. Louisissa (St. Louis, Missouri). UMSL osallistuu GLVC-konferenssiin (Great Lakes Valley Conference), jota pidetään parhaana NCAA Division 2 -konferenssina.

Yliopiston jälkeen harjoittelin muutamien NBA- ja NBDL-joukkueiden yksityisissä harjoituksissa kuten Dallas Mavericks, Texas Legends, Philadelphia 76ers ja New York Knicks. Olen myös osallistunut NBA -minileirille Sacramento Kingsin kanssa ja se oli uskomaton kokemus testata niin peliäni kuin itseäni ja se antoi minulle paljon itseluottamusta pelaajana. Pelasin myös UBA:ssa Gem City Slam (Dayton, Ohio) -joukkueessa ja PBL:ssa Grand Rapids Cyclones -joukkueessa. Kesän pelasin legendaarisessa Drew Leaguessa Los Angelesissa. Drew Leagueta pidetään maailman parhaana NBA:n ulkopuolisena kesäliigana.

Seuraavasta linkistä näet joitakin kohokohtia yliopistokoripallourastani Yhdysvalloissa:

https://www.youtube.com/watch?v=YaTKKJG4Vs8&feature=youtu.be

Tulen suuresta suvusta, mutta perheeni on pieni. Olen yksi kolmesta lapsesta. Vanhempi siskoni Scheziree on 29-vuotias ja pikkusiskoni Alisha 23-vuotias. Äitini on nimeltään Linda ja isäni Johnny Murray.

Liityin Espoo Basket Teamiin, koska hyvä lapsuuden ystäväni ja nykyinen seuratoverini Joshua Gouch suositteli. Pelasimme yläasteella yhdessä ja olimme lukiossa joukkuetovereita Beechcroft High Schoolissa (Columbus, Ohio). Olemme olleet hyvin läheisiä ystäviä jo 10 vuotta ja tiesin kokemuksesta, että ollessamme samaan aikaan kentällä meitä on vaikeaa voittaa. Minulla oli pari tarjousta eurooppalaisista seuroista tällä kaudella, mutta päätin liittyä EBT:hen, koska olen kuullut mukavia asioita Suomesta ja EBT:stä. Olen kuullut, että Suomi olisi hyvä paikka minulle aloittaa urani Euroopassa ja minulla on paljon ystäviä ja ex-joukkuetovereita, joilla on kokemusta ammattimaisesta pelaamisesta tässä maassa. Entinen lukiokaverini Remon Nelson, joka pelaa tällä hetkellä Puolan ylimmällä sarjatasolla, pelasi viime kaudella 1-divisioonaa FoKoPossa ja harjoitteli Loimaa Bisonsin kanssa.

Tietoni suomalaisesta koripallosta perustuivat näiden tuttujen kertomaan ja he olivat sitä mieltä, että voisin olla avuksi Espoo Basket Teamille. Juttelin valmentaja Bernard Harrisin kanssa, joka vahvisti päätöstäni liittyä EBT:hen. Hän antoi minulle mahdollisuuden tulla pelaamaan ja uskoi lahjoihini ensi kontaktista lähtien, joten tunsin oloni luottavaisemmaksi muuttaa vieraaseen maahan perheeni ja läheisteni luota.

Omat odotukseni tästä kaudesta ovat selkeät. Haluan kehittyä joka päivä. Haluan olla terve ja säilyä vammoitta koko kauden. Odotan meidän voittavan, etenevän pudotuspeleihin ja voittavan mestaruuden. Miksi ei? Pelattuamme muutamia harjoitusotteluita ja harjoiteltuamme pari viikkoa lisää, minusta tuntuu, että voimme kehittyä kauden aikana ja loppukaudesta tulemme pelaamaan parasta peliämme.

Toistaiseksi oleskeluni Suomessa on ollut todella mukavaa ja myös jännittävää. Jokainen päivä Suomessa on uusi päivä vieraassa maassa ja elän unelmaani. Saan pelata koripalloa Euroopassa, mistä olen haaveillut jo vuosia. Elämäni tuntuu suurelta seikkailulta!

Pidän paljon Helsingin keskustasta. Sen erittäin moderni arkkitehtuuri on kaunista ja ravintoloita on paljon. Ostosmahdollisuuksia on paljon ja pidän shoppailusta eri kohteissa. Pidän eurooppalaisesta pelityylistä sekä joistakin sääntöeroista.

Ikävöin vain perhettäni ja koiraani. Olen poissa tyttöystäväni luota ja kaipaan häntä kovasti. Kaikki kotona ymmärtävät tilanteeni ja tukevat päätöstäni pelata Suomessa 100 %:sti. Olen pelannut ja valmistautunut tähän päivään jo pitkään, joten he ovat iloisia, että voin tehdä jotain mitä rakastan, sillä monille lapsuuden ystävilleni ei ole siunattu samoja mahdollisuuksia tai he eivät ole hyödyntäneet saamiaan mahdollisuuksia.

Sopeutuminen uuteen kieleen ja kulttuuriin tuntuu erikoiselta. Kaikki täällä on erilaista kuin Amerikassa. Minun on ajoittain vaikea kommunikoida, koska en osaa lukea suomea, mutta joukkuetoverini ovat suureksi avuksi.

Yksi asia, minkä haluan kokea, on nähdä revontulet. Tyttöystäväni kertoi minulle niistä noin kuukausi sitten ja se oli ensimmäinen kerta, kun olin koskaan kuullut ilmiöstä. Revontulien katselu on asia, jonka haluaisin kokea hänen kanssaan, kun hän tulee Suomessa käymään.

Lopuksi haluaisin jakaa ajatuksen "elämä ja menestys on maraton”. Se ei ole pikamatka. Kyse ei ole siitä, kuka on nopein tai hitain. On kyse jaksamisesta ja sinnikkyydestä työskennellä omien tavoitteiden eteen. Ansiokkainta on jaksaa tehdä määrätietoisesti töitä, kun synkät hetket kohtaavat. Joten pysy kurssilla, usko itseesi, kun muut eivät sitä tee ja usko, kun hekin uskovat. Tapahtui mitä tahansa, seuraa omaa maratoniasi!