Kesätöissä valmentajana EBT:ssä

12.7.2010

 

 

Idea kesätyöstä lähti alulle huomatessani Espoo Basket Teamin järjestävän Play The Game – koripalloleirin kesäkuun puolivälissä.

Aikaisempina vuosina olin toiminut valmentajana samankaltaisella Kouvojen järjestämällä kesäleirillä Kouvolassa. Itse pelaan KoriKouvoissa, mutta olen oman pelaamiseni ohella valmentanut nyt noin kolme vuotta. Päädyin kysymään kesätyötä EBT:ltä mielenkiinnosta saada uusia ja erilaisia kokemuksia ja otin yhteyttä valmennuspäällikkö Joonas Iisaloon. Pääasiassa tiedustelin työmahdollisuuksia kesäleiriltä, mutta lopulta työjaksooni liittyi muutakin.

Ajankohdasta muotoutui kaksiosainen – 1.työjakso ajoittui välille 7.-24.6 ja toinen tulee ajoittumaan heinä- ja elokuun vaihteeseen. Työt alkoivat siis maanantaina 7.6. Käytännön järjestelyiden jälkeen pääsin aloittamaan työt. Ensimmäinen viikko oli tahdiltaan melko tiivis. Viikon jokaisena aamuna oli aamutreenejä pidettävänä klo 8-11. Iltaisin töitä oli illasta riippuen 4-5tuntia. Työskentelin käytännössä kaikkien ryhmien kanssa, ainakin yhden harjoituksen verran. Tämä loikin mielenkiintoa, sillä joukkueita näki laajalta skaalalta ja näki mikä oli taso missäkin ikäluokassa ja ryhmässä. Aamuharjoituksissa työtehtäviä oli laidasta laitaan. Rooli vaihteli aika paljon harjoitusten mukaan – osan harjoituksista pidin yksin, osassa olin apuvalmentajana ja osassa autoin eri harjoitteissa. Ensimmäiset päivät menivät uusiin valmentajiin tutustuessa ja käytännön juttuihin totutellessa.  Kokonaisuudessaan ensimmäinen viikko meni hyvin ja töitä riitti, tosin joissain harjoituksissa enemmän ja toisissa vähän vähemmän. Kuitenkaan työttömänä ei missään vaiheessa tarvinnut olla. Ainoana miinuksena oli jo tiistaina iskenyt flunssa, joka vei ikävästi voimia.

Toinen työviikko meni Play the Game - leirin merkeissä. Leiri oli tarkoitettu vuosina 1997-2002 syntyneille koripallon harrastajille. Leiri kesti maanantaista perjantaihin ja ohjelmaa oli järjestetty joka päivä 8-16 väliselle ajalle.  Jokaisen ryhmän päivään kuului kaksi lajiharjoitusta ja 1-2 tukiharjoitusta tai vaihtoehtoisesti jonkin muun pelin pelaamista. Läpi leirin ohjaajille riitti ainakin tarpeeksi töitä, sillä leirillä oli lukuisien harjoitusten lisäksi paljon muuta järjestelyä. Itselläni oli lajiharjoitusten lisäksi vastuulla useiden ryhmien tukiharjoittelun järjestämien. Tukiharjoituksissa harjoiteltiin useita liikunnallisia perustaitoja esim. kevyitä hyppyjä, alastuloa, koordinaatiota ja reaktiokykyä. Lajiharjoituksissa pääteemana oli asioiden opettaminen pelin kautta ja peliasennon korostaminen. Kokonaisuudessaan viikosta muodostui oikein mukava ja muita valmentajia ja ohjaajia oppi viikon aikana tuntemaan paljon paremmin.

Kolmannen viikon ajaksi valmentajakaksikko Niko Hellman ja Lauri Järvinen adoptoivat minut heidän asuntoonsa. Viimeinen viikko kuluikin erittäin nopeasti hauskoissa merkeissä, salolaisia dialogeja kuunnellessa. Mikko Rönkä, eräs EBT:n valmentajista piti osaltaan myös huolen, että aika ei käynyt pitkäksi, jatkuvalla Youtube-linkkien lähettelyllä. Töiden osalta viikko oli hieman aiempia kevyempi. Aamutreenejä oli joka päivä edelleen 8-11, mutta iltaisin oli pääasiassa vain joukkueiden tukiharjoituksia, joissa olin mukana. Kevyemmät illat olivat toisaalta mukavia, sillä se antoi hyvin aikaa omalle harjoittelulle, jota suoritin osittain omatoimisesti ja osittain EBT:n A-poikien mukana. Työt loppuivat torstaina aamutreenien jälkeen, joiden jälkeen suuntasin juhannuksen viettoon.

Kokonaisuudessaan joukkueiden harjoittelusta sai laajan kuvan. Pääosin harjoittelun taso vaikutti hyvältä, tosin osaa ryhmistä oli vaikea arvioida, koska olin joidenkin ryhmien harjoituksissa vain kerran. Kokemuksena ensimmäinen työjakso oli erittäin mieluisa ja valmennuksen kannalta varmasti myös opettavainen. Oppia karttui etenkin käytännön valmennuksessa ja harjoitusten ohjaamisessa. Työskennellessä pääsi kokeilemaan teoriassa opittuja asioita käytännössä, ja samalla huomasi mitkä ovat mielestäni parhaita käytäntöjä missäkin asiassa. Samalla vanhoja, jo aiemmin opittuja käytäntöjä pystyi kehittämään yhä paremmiksi.

 Joonatan Akkanen