Tomi Malmelin ja Joonatan Akkanen esittäytyvät

19.8.2011

Tomi Malmelin in action

Molemmat herrasmiehet aloittivat päätoimisina työntekijöinä EBT:ssä  18.7.2011. Nyt on aika selvittää millaisista kavereista on kyse!

Tervehdys! Miten menee?

Tomi: Kiitos kysymästä, hyvin menee. Uusi kausi jälleen pyörähtämässä käyntiin, eli odottavaisin mielin. Myös uudet joukkueympäristöt tuovat lisäjännitystä kauden alkuun.

Joonatan: Kaikki hyvin. Olen juuri lähdössä hakemaan lisäoppia valmentamiseen illalla alkavalta valmentajaklinikalta.

Miten olet ”ajautunut” valmentajaksi? Miksi juuri valmennus?

Tomi: Koripallo on aina ollut iso osa elämässäni, pienestä pitäen olen itse pelannut ja seurannut lajia. Oikeastaan valmentaminen on tähän vain luonnollinen jatkumo. Alun perin "ajauduin" valmennukseen mukaan, kun hyvä ystäväni Sierlan Mikko pyysi omaan b-poikaprojektiinsa avuksi.

Joonatan: Ensimmäisen kerran kokeilin valmennusta, kun itse vielä pelasin B-pojissa. Lopullisen kipinän valmentamiseen sain, kun pari vuotta myöhemmin Tuomas Iisalo pyysi minua apuvalmentajaksi valmentamaansa ryhmään. Saman vuoden aikana liityin myös Harri Mannosen apuvalmentajaksi Kouvolassa toimivaan Kehitysryhmään, joka entisestään lisäsi intoani valmentaa. Valitsin valmentamisen, koska näen, että minulla on enemmän mahdollisuuksia menestyä valmentajana kuin pelaajana.

Mitä ryhmiä valmennat tällä kaudella?

Tomi: Uutena asiana tälle kaudelle tulee tyttöjen valmennus ja olen osana c-tyttöjen valmennustiimiä. A-pojissa jatkan myös jossa päävastuuna A-pojat 2. Myös kehitysryhmävalmennuksessa olen mukana ja vielä aamuvalmennuksessa.

Joonatan: Minitytöissä toimin päävalmentajana ja B-pojissa apuvalmentajana.

Millaisia asioita haluat viedä junioreiden kanssa EBT:ssä eteenpäin?

Tomi: Ehkä päällimmäisenä tulee mieleen uskon kasvattaminen omaan tekemiseensä ja taitoihin. Mentaalipuolella tilanteet, ottelut ja lopulta mestaruudet ratkeaa. Varsinkin poikapuolella ei ole menestymisen kulttuuri kovin vahva, mikä monesti näkyy kentällä vääränlaisena nöyryytenä. Toisekseen, kun junioreiden kanssa tekee töitä, haluaa tietysti antaa mahdollisimman paljon eväitä selviytyä kunnialla myös muussa elämässä.

Joonatan: Tarkoituksenani on viedä pelaajieni henkilökohtaisia taitoja paremmalle tasolle ja lisätä jokaisen pelaajan omaa valmiutta tehdä ratkaisuja.
Lisäksi pyrin kehittämään yleistä harjoittelukulttuuria pelaajieni kanssa, joita valmennan. Eli parantamaan käytännön asioita, kuten harjoitustilanteessa toimimista ja sitä kuinka harjoituksista saa mahdollisimman suuren hyödyn irti.

Mikä on mukavin asia valmennuksessa?

Tomi: Ehkäpä se kun ajan saatossa huomaa rakentaneensa valmennettavan kanssa molemmin puolisen luottamuksen kaikkeen tekemiseen. Se ei tule hetkessä, eikä oikotein. Ja tietysti se kun huomaa että oppi menee perille, ihan käytännössä.

Joonatan: Erityisen mukavaa valmentamisessa on tottakai se, kun huomaa omien pelaajien kehittyvän ja omaksuvan opetettuja asioita. Voittaminen on myös toinen erittäin kiva juttu.

Mitkä ovat vaikeimpia / ”inhottavimpia” asioita valmennuksessa?

Tomi: Kuluttavinta on ehdottomasti se, kun yksi pelaaja omalla tekemisellään kahlehtii liian suuren osan valmentajan energiasta. Se on kaikesta muusta pois, ja ennen kaikkea kaikilta muilta pois. Onneksi erittäin harvoin tällaisia persoonia on sattunut eteen.

Joonatan: Ikävintä on katsella pelaajia, jotka eivät ota harjoituksissa ja peleissä itsestään kaikkea irti, eikä anna parasta mahdollista panosta joukkueen eteen.

Siirrytään vähemmän vakaviin kysymyksiin. Kuinka vanhana aloitit koriksen?

Tomi: n. 8 vuotiaana. Joukkue oli kuuluisa Espoon Isku ja valmentajana vielä paljon kuuluisampi coach Kalliokoski.

Joonatan: 8-vuotiaana.

Mikä on paras muistosi peliuralta mitä valmentaja on möläyttänyt / lipsauttanut?

Tomi: Liityisiköhän yllämainittuun valmentajaan, eli jätetään pois tältä foorumilta.

Joonatan: Varsinaninen möläytys tämä ei ole, mutta tuli ensimmäisenä mieleen... Eräällä A-poikakaudella olimme menossa vieraspeliin Tampereelle. Aiemmat vierapelit oli mennyt vähän alakanttiin ja valmentajamme oli kehittänyt "jumpan", jotta olisimme valmiina heti pelin alusta lähtien. Vähän ennen Tamperetta valmentaja käveli bussin takaosaan, jossa istuimme. Hän pyysi minua nousemaan ylös malliesimerkiksi, jotta voisin näyttää jumppaliikkeet. Noustuani ylös, hän otti askeleen minua kohti ja otti kyynärvarrella (kuten koripallossa kuuluukin kontakti ottaa) fyysisen iskun suoraan rintakehääni.Tämän jälkeen keräilin hiukkasen itseäni bussin lattialta! Se oli meidän sen kauden uusi jumppa, että pysytään otteluissa kovina ja fyysisinä!

Lempijoukkueesi ja lempipelaajasi?

Tomi: The Great Golden State Warriors, minkä tuskaisia vaiheita olen seurannut tiiviisti jo kohta 20 vuotta.. Pelaajia on liikaa nimettäväksi, mut vedetään yksi kotiin päin: Stephen Curry.

Joonatan: Joukkue on Panathinaikos ja pelaaja on Juan Carlos Navarro

Mikä on lempiheittosi / lempiliikkeesi koriksessa?

Tomi: Spin move (and counter spin) low-postista ja vanhan koulukunnan bank shot (liian vähän nykyään käytetty). Ja niin, tietty satavapaa kolkki..

Joonatan: Pomppu vasemmalla + step back heitto. Leipää.

Mikä on sinussa parasta?

Tomi: Empaattisuus. Olen sen verran vähän itseäni täynnä, että ehdin ja viitsin myös lukea muita ihmisiä. Ja tämän takia olen siinä myös kohtuullisen hyvä.

Joonatan: Positiivisuus ja sitkeys - en luovuta helpolla.

Jos sinusta tehtäisiin elokuva, kuka näyttelisi sinua?

Tomi: Kotiväki paukautti heti Suosalon Martin, itse mietin jotain Hugh Jackmanin tyyppistä.. eli Suosalo (se karisma).

Joonatan: Dane Cook (yksi niistä ainoista näyttelijöistä, joita tiedän.... )