Otteluselostukset; kevät 2011

OTTELUSELOSTUKSET kevätkaudella 2011:
*Otteluselostukset= gamestories. Only in Finnish at the moment. Maybe one day...*

10.4.2011 April Madness Espoonlahti 3/3; Räppä - EBT: 77 - 102 (33 - 48).

Erät: 19 - 23, 14 - 25, 19 - 28, 25 - 26. Ennen peliä puhelin pirisi jatkuvasti ja porukka uteli, luovuttaako Räppä tosiaan pelin? Osa ei edes uskonut, että Visa oli oikeasti voittanut Räpän. No siinä sitten sai vakuuteltua liukuhihnnalta että Mäkissä ne on ja tulevat pelaamaan.

Pikkuhiljaa alkoi meidän sotureita valua paikalle, osa yhtä hölmistyneinä kuin minä ja Tomppa; muutama taas ei ollut edes tietoinen aikaisemmasta. Hieman oli vaikeata miettiä mitä tekisi, kun se kauan odotettu olikin jo tapahtunut eikä ottelulla olisi kuin kosmeettista merkitystä. Tuumimisen jälkeen päätettiin kuitenkin lopettaa hieno kausi voittoon vaikka se sitten vähän naatiskeluksi menisikin, vaikka nousu olisi toki tullut jotain kolkyt tai pienemmällä häviölläkin.

Palaverissa ennen piiripienipyörii -settiä päätettiin panna Stenhäll ja Venäläinen kuriin; Mua voisi säädellä omiaan kyetessään (toki jokaista vastaan mentäisiin vakavissaan). Alkuhippamme kuluessa sitten havahduin jossakin utuisessa vaiheessa huomaamaan Räpän rosterin pienentyneen. Coach oli häipynyt ja ottanut mukaansa Hartikaisen, Vuorion ja Niemisen. No toisaalta Visaa vastaan jo näki, ettei Hartikainen pysty ihan kunnolla pelaamaan, Nieminen ei pärjää vielä näissä peleissä eikä Vuorio ollut aiheuttanut meille päänvaivaa kahdessa Ravensin riveissä pelaamassaan ottelussa.

Jäljellä oli siis kuusi Räpylää mutta lukumäärästä oikeastaan viis, voitto oli ainoa ajatus ja that's it. Eipä silti, ei ole ihan ensimmäinen matsi, jonka Räppä on vetänyt kuudella tai vähemmällä viime vuosina. Omat jampat harsittiin huolella kokoon eri kohdista ja vastustajan toiveista huolimatta peli aloitettiin vasta alkuperäisaikataulun mukaisesti, tosin tässä ajateltiin myös paikalle tulevia katsojia.

Vaikka lämmittely olikin mahdollisimman huolellinen, oli ensimmäinen jakso melkoista taaperrusta hyökkäyksessä. Liikettä ei heti löytynyt ja mentiin ottamaan Muan blokkeja vastaan turhankin usein. Puolustuspäässä homma osin myös tökki. Stenhäll saatiin aisoihin, mutta Topi vei vetereenitrickeillään jätkiä jatkuvasti. Jose Dominguez sai säännöllisesti Muaa vastaan hyvää otetta, mutta pakollisten huilien takia niitä pisteitä syntyi 9. Hieman yskähtelevän pelailun jälkeen taululla oli lukemat 19 - 23 vieraille (jotka siis oli meikäläisiä tässä turnaustapahtumassa).

Toisella kympillä avattiin hieman kaasuhanoja ja pantiin homma nippuun. Puolustus tiivistyi ja koreja syntyi tasaiseen tahtiin. Vaihtoja pystyi tekemään koko ajan eikä intensiteetti siitä kärsinyt liiemmin. Jakson lukemiksi tuli 14 - 25 ja puoliajalle mentiin tilanteessa 33 - 48; game over.

Isolla tauolla ei ollut enää tarvetta millekään pukuhuonehöpinälle, kymmenminuuttinen oli lähinnä hyödyllinen mahtavalle katsojajoukolle kaffen hakuun ja kaipa jokunen kävi sauhuillakin wessasta puhumattakaan.

Kaksi viimeistä jaksoa pelailtiin eri koostumuksilla aikaa tappaen ja fiilistellen. Kolmas meni lukuihin 19 - 28 ja viimeinen 25 - 26. Loppulukemat olivat 77 - 102; fffffaaanntaaaastiiick! Ehkä pienenä tahrana voisi sanoa että 17 menetystä on liikaa, mutta c'mon me, relax man! So what, who cares; jeejeejee!!!

Pitkä ja kärsivällinen työ oli päätöksessä ja nousu legendaariseen M2D:hen tosiasia. Tunnelma pelin aikana ja sen jälkeen oli mahtava. Yleisöä tätä historiallista tapahtumaa katsomaan oli saapunut reilusti päälle parisataa, varmasti lähemmäs kolmea (ehkä ylikin?). Tuttuja oli paljon, fffaaantaaastick! Tätä kelpaa muistella tulevan reissun varrella lämpimästi. Kiitoksia on jaeltu silloin, jälkeen ja blogissakin. Tämä tulee toki jatkumaankin, mutta nyt ansaittua lomaa ja naatiskelua.

EBT:n pisteet ja levypallot: Jose Dominguez 18/12, Joonas Iisalo 18/3, Lauri Järvinen 16/1, Marco Tammi 12/9, Antti Laukkanen 12/2, Tomi Malmelin 10/1, Oskari Päivinen 6/1, Nicolas Dolenc 4/12, Mikko Jantunen 4/3 ja Jukka-Pekka Kujala 2/2.

Joukkuestatsit: 2p 51,6%, 3p 43,5% (10/23), 1p 66,7% (8/12), levypalloja 39 (16/23), virheitä 18, syöttöjä 13, riistoja 10, menetyksiä 17 ja blokkeja 1.

Räpän pisteet: Rudolf Mua 32, Kari Venäläinen 15, Kasimir Hytönen 11, Tony Lindo 10, Arto Stenhäll 5, Kenneth Owusu 4, Teemu Hartikainen -, Janne Vuorio - ja Anssi Nieminen -.

Erotuomareina tässä The Happeningissa olivat Vesa Vikman ja Heikki Vnehola, joille molemmille myös vielä kerran kiitos. Kelpo iltapuhde ja tasaista suorittamista tip offista the endiin.

Ottelun MVP oli Jose Dominguez. Heitto kulki mallikkaasti: kakkoset 7/9 ja pikkuiset viivalta 4/4, mutta kaikkein hienointa oli katsoa Ison Soturin puolustamista. Ei saanut Mua Josea vastaan mitään ilmaiseksi, jos yksi nukahdus unohdetaan (Mua heitti ison häneen). Muan messevän oloinen pistesaalis syntyi pääosin kokonaisuudessaan muita vastaan.

10.4.2011 April Madness Espoonlahti 2/3; Visa Basket - Räppä: 97 - 90 (49 - 51).

Erät: 21 - 21, 28 - 30, 21 - 25, 27 - 14. Oma peli Visaa vastaan oli takana ja näytti selvältä, että välipeli Visa - Räppä olisi hieman puuduttavaa ajanvietettä. Paremman tekemisen puutteessa kuitenkin luonnollisesti piti mennä katsastamaan onnistuuko Visa Basket edes hieman viemään Räpältä energioita ja olihan mahdollista, että Nietosvaara tulisi villinä korttina sekoitamaan pakkaa.

No ei näkynyt Nietosvaaraa, mutta Stenhällin Artoa moikatessa selvisi, ettei Räpälläkään ole kuin 9 pelaajaa (Latvala, Aaltovirta ja Eklund jäivät jonnekin). Sillä hetkellä ei ollut vielä selvillä keitä puuttuu ja arvuuttelin, onko vahvistuksia mukana (Muaa ei kuulemma niin kiinnostanut taannoinen runkosarjapeli PuBia vastaan, jonka voittamalla Räppä olisi saattanut selvitä karsimatta). Kysymyksen ollessa ilmassa Arto sanoi "tossahan tuo" ja tämä kysymysmerkki oli ratkennut. Ja jos M2D runkosarjaan veraa, niin 9 Räppää on jo liikakansoitusta.

Koska pelin lopputuloksessa ei tuntunut olevan enää epäselvyyksiä kiinnittyi huomio lähinnä sikakatsomoomme. Jo omassa Visa -pelissämme äänenavaus alkoi puoliajan tienoilla ja siinä sitten mietti, minkälainen on turnauskestävyys. Ladit alkoivat samantien käydä dialogia Räpän pelaajien kanssa eräästä oikeudenjakajahahmosta ihan hyvässä hengessä. Sikakatsomoa ihmetteli myös toinen tämän ottelun erotuomari ja Hakamäki tulikin esittämään toiveen, josko hieman pitäisin meininkiä silmällä; no mikäs siinä paremman puutteessa.

Ottelun alettua Räpällä oli tähtäin hieman vinossa, mikä nyt ei ole suuren suuri yllätys Espoonlahdessa. Lisäksi Räpän ja Rudolf Mua yhteinen sävel oli aika hakusessa. Ensin ei osattu tai uskallettu syöttää sisään, sitten kun Mua sai pallon selvisi, että sitä ei tule takaisin vaikka kuinka olisi vaikea paikka. Puolustamista taas hankaloitti merran lönköttely alas ja siellä ollessa lähinnä blokkien haku. Nämä eväät sopivat mainiosti Visalle. Vauhdin ollessa sopiva ja korit jo tutut jakso mentiinkin korikorista eteenpäin, tosin Visalta lähinnä Kauppisen ja Leikaksen ratkaisuilla (9p mieheen). Kymppi takana ja tilanne oli 21 - 21.

Toisella jaksolla ensin oletti sen fysiikan pettämisen tulevan, mutta Muan neljäs virhe hieman sekoitti pakkaa; eikä hetken ihmettelyn jälkeen toisaalta mitenkään negatiivisesti. Tosin kaikki muutkin lopettivat puolustamisen ja edelleen mentiin suunnilleen kori korista eteenpäin, Visassa kyllä näkyi pieniä elpymisen merkkejä muissakin pelureissa. Räpän Vuoriokin sai jaksolla neljännen, mutta tämäkään ei näkynyt missään (eikä näitä kahta sitten omasta hiljaisesta toiveesta saatu suihkuun ja sen avulla muita kuluttamaan voimiaan enemmän). Jakso päättyi lukemiin 28 - 30 ja puoliajalla oltiin tilanteessa 49 - 51.

Isolla tauolla huomio siirtyi taas sikakatsomoon. Meininki oli edelleen hanskassa, vaikka melu olikin vähän lisääntynyt. Artikulointi oli ymmärrettävää ja katsomolohkon muutama M2D enthusiasti virnisteli vieressä. Ja se Visan katkeaminen tulisi varmasti jo seuraavalla neljänneksellä.

Kolmannen jakson käynnistyessä kumpikaan ei esittänyt vieläkään mitään offensiivisia hienouksia, mikä nyt ei yllättänyt taatusti ketään. Peli oli hieman tahmeaa ja puolustus näennäistä. Muaa otettiin kyllä välillä kolmellakin, mutta Leikas jättäytyi tämän jutun ulkopuolelle jos sattui olemaan omassa kenttäpäädyssä. Hytönen otti seuraavaksi neljännen, mutta nähdyn perusteella se ei vaikuttaisi mihinkään. Homma alkoi ottamaan melkoisesti kupoliin myös Stenhälliä ja kaveri alkoi hoitamaan juttua päätökseen. Kovilla ratkaisuilla 10 pistettä ja Räppä siirtyi parhaimmillaan 8 pisteen johtoon, "tää on taputeltu". Talpilan vapareilla ero kaventui jakson päätteeksi 6 pinnaan, kokonaissaldo kympille oli 21 - 25.

Viimeisen neljänneksen aluksi Toki veti ison häneen ja eroa oli 9 pinnaa. Odottamattoman kauan Visan pojat jaksoivatkin vääntää, syvä kumarrus... Pari hyökkäystä kolisi vielä väsyneen näköisesti eturautoihin, mutta ero ei siitä kasvanutkaan. Ja sitten Kauppinen heräsi: kolmonen häneen ja seuraavassa ajo neljää vastaan ja vehje reppuun. Lisäksi Visa muutti hetkeksi taktiikkaansa jättäen Leikaksen hyökkäyspäähän ja miksei, sillä eihän Muakaan ylitellyt puolikenttää turhan usein. Sykkeen laskiessa Leikas sitten latasi 7 pinnaa pömpeliin ja Visa tuli takaisin.

Räpältä alkoi mopon kumi vuotaa yhä kovemmin ja siinä sitä yksi jos toinen alkoi mun ja Zilun lisäksi hieroa ihmeissään silmiään. Talpila ja Diouf tekivät  myös molemmat pari kovaa koria mieheen; Leikas alkoi puolustamaan ja kässäri oli kääntynyt päälaelleen. Visa vei ja Räppä ulisi; Kauppinen teki vielä 5 pinnaa jaksolle ja niittasi Räpän M3D:hen käytännössä. Viimeinen jakso Visalle 27 - 14 ja ottelu lukemin 97 -90.

April Madness on hieman harmaalla alueella jos M2D:tä ajatellaan, sillä sehän on nousukarsinta (tai putoamissellainen). Mutta taas päti "M2D; where amazing happens!" Pakko se sitten on uskoa jälleen kerran.

Loppuvihellyksen jälkeen Räpän pelurit olivat heittämässä pyyhkeen kehään. "Luovutetaan peli ja painutaan h******iin täältä!" WTF? Eihän tämä nyt näin mene tämä karsinta? Pienten keskustelujen jälkeen onneksi kotiinlähdön sijasta Räpät lähtivät Mäkkiin ja pitkään odotettu finaali kuitenkin pelattaisiin, vaikkakin latistuneena. Runsaat parisataa katsojaa tulossa kuitenkin paikalle, muusta nyt puhumattakaan.

Oma fiilis oli sitten lievästi sanoen pöllämystynyt Visan voiton jälkeen; tässäkö se sitten oli? Lataus oli viritetty kohdilleen illan koitokseen ja sitä ei tarvitsisi edes voittaa.Voisi hävitä vaikka jotain 30 ja silti nousta M2D:hen? C'est la vie. Pitkä alkuperäisen The Gamen ja Revanssin odottelu alkoi utuisissa ajatuksissa.

Visa Basketin pisteet: Tomi Kauppinen 26, Toni Leikas 23, Juha Talpila 19, M. Diouf 12, Teemu Spiridovitsh 8, Dargo Stojanovski 5 ja Ville Järvinen 4.

Räpän pistemiehet: Rudolf Mua 27, Arto Stenhäll 18, Janne Vuorio 14, Kari Venäläinen 11, Kasimir Hytönen 10, Teemu Hartikainen 4, Tony Lindo 4, Anssi Nieminen 2 ja Kenneth Owusu 0. 

Erotuomareina tässä ottelussa olivat Heikki Hakamäki ja Risto Peltonen. Tasainen suoritus ja muutamista pelaajien rutinoista huolimatta kuten pitääkin.

Ottelun MVP oli Tomi Kauppinen. Game of a lifetime ainakin meidän vinkkelistä, pisteiden lisäksi muitakin kovia ansioita kilpailussa. Ja hyvin säestivät muutkin, ei siinä mitään. Uskomaton suoritus seitsemällä jätkällä ja muutama tunti aikaisemmin jotain viiskyt nenuun kaiken lisäksi!

10.4.2011 April Madness Espoonlahti 1/3; EBT - Visa Basket: 100 - 46 (37 - 24).

Erät: 24 - 14, 13 - 10, 34 - 11, 29 - 11. Otteluun lähdettiin hieman kysymysmerkkejä ilmassa. Härkien ja Visa Basketin peli oli nähty pari viikkoa sitten, mutta eipä siitä paljon viisastunut Visan vajaan rosterin ja pelin diibadaabailun takia. Sain sitten käsiini Visan mahdollisen rosterin jostakin ja oli ainakin nimiä paperilla.

Lisäksi meiltä oli runkopelaajista Sampo Varjonen ollut jo pitkään sivussa loukkaantuneena ja junnut olivat lauantaina maakuntamatkoilla Jyväskylässä valtakunnallisen 1. dirren final foureissa; eli vajetta tai vähemmän tuoreita jalkoja olisi tarjolla kenties untuvikoilta. Tähän päälle perjantain viimeistelytreeneissä Laukkasen Antti viimeisteli selkänsä out of order tilaan ja laittoi rollaattoritilauksen menemään.

Aamulla tuli sitten ensin Tomi Korvelta viesti: selkä krampissa ja flunssa päällä; ulkona tosipeleistä. Ja ennen peliä selvisi Malmelinin Tompan ja Kujalan JP:n jonkinlainen flunssan alkutila, eli mitäpä sitä sen ihmeempiä enää jännittämään. Tälle kaksikolle hieman rohtoja naamariin ja fyssarimme Sari Ruohisto alkoi kunnostamaan pelaajia: Järviselle olkapää kinesiateipattuna riippumaan siihen sivulle ja nilkka kiinnitettiin samalla sääriluun jatkeeksi. Laukkaselle suoritettiin kaikenlaisia jänniä juttuja sadetanssia lukuunottamatta ja homma viimeisteltiin jotain korsettia muistuttavalla selkätuella.

Pikkuhiljaa Visa Basketin pelaajat alkoivat saapua mestoille ja äimistellä suorittamaamme piirileikkiä kentällä (jossakin sitä kutsutaan alkulämmittelyksi kuulemma). Totaali Visalle oli loppujen lopuksi 7 pelimiestä, tosin pöytäkirjassa oli niemettynä pelaajasarakkeessa 9 hemmoa ja tietty Zilu.

Tip offin jälkeen oma peli alkoi edetä suhteellisen vapautuneesti hyökkäyksessä ja puolustus oli alusta saakka ennennäkemättömän terävää, lieneekö jätkät olleet vielä sen verran unessa, että joutuivat skarppaamaan heti kunnolla. Kauppista lukuunottamatta muut saatiin hyvin nippuun ja jakso kotiin 24 - 14.

Toisella neljänneksellä molemmat joukkueet havahtuivat tosiasiaan, ettei oikeasti sunnuntaina tuollaiseen sian pieremään aikaan pelata korista ja homma jäätyi totaalisesti. Ei siinä kummempia kohelluksia tullut, mutta ei vaan uponnut: 13 - 10 ja katsomosta alkoi kuulua yhä kovempaa kuorsausta. Puoliajalle mentiin kuitenkin 13 pinnan johdossa eikä isompia ongelmia ollut kumminkaan ilmennyt.

Ison tauon jälkeen saatiin sitten vihdoin käsijarru pois päältä ja kolmas neljännes päättyi lukemin 34 - 11, neljäs hieman vaisummin: 29 - 11. Puoliajan jälkeiset nopeat onnistumiset kasvattivat eron heti selkärangan napsauttavaksi, eikä meidän tarvinnut onneksi ruveta prässäilemään, tms. vaan vaihtoja pystyi tekemään tasaisella syötöllä ja toivottavasti hieman säästelemään energioita seuraavaan kilpailuun Räppää vastaan.

Ottelussa oli erityisen hienoa katsoa pelaajien latausta ja niin joukkue- kuin yksilötekemistä. En esim. ihan heti muista, koska oltaisiin jääty 3 pallonmenetykseen.

EBT:n pisteet ja levypallot: Marco Tammi 21/7, Antti Laukkanen 18/7, Lauri Järvinen 15/5, Joonas Iisalo 14/1, Jose Dominguez 11/12, Nicolas Dolenc 10/3, Oskari Päivinen 5/3, Jukka-Pekka Kujala 2/1, Mika Metsämaa 2/0 ja Tomi Malmelin 2/0.

Joukkuestatsit: 2p 57,4% (31/54), 3p 38,5% (10/26), 1p 80% (8/10), levypalloja 39 (10/29), virheitä 12, syöttöjä 14, riistoja 8, menetyksiä 3 ja blokkeja 6.

Visa Basketin pisteet: Tomi Kauppinen 11, Teemu Spiridovitsh 9, Juha Talpila 9, Toni Leikas 8, Dargo Stojanovski 5, M. Diouf 4, Ville Järvinen 0, Mikko Nietosvaara - ja Ville Vaahtio - (Nietosvaara sekä Vaahtio olivat pöytäkirjassa, mutteivat rakennuksessa; tosin en tsekannut katsomoa tarkemmin).

Erotuomareina ottelussa olivat Ralf Gast ja Jussi Kemppainen. Linja oli tasainen ja onneksi jokaista hipaisua ei vihelletty vaan annettiin pelata. Tämän seurauksena tuli toki välillä rutinaa molemmista leireistä itseni mukaanlukukien, mutta näinhän se menee. Kelpo suoritus kuitenkin molemmilta, ei mitään jälkipyykkiä tarvita.

Ottelun MVP oli Marco Tammi. Kaveri on alkanut täyttää yhä isompia saappaita ja kauden tähän saakka tärkeimmässä pelissä hyvän asenteen lisäksi tähtäin oli kohdillaan: 2p 4/5, 3p 3/5, 1p 4/4, 7 ribaa, 5 syöttöä ja muuta jännää. Pienenä tahrana 33,3% joukkueen menetyksistä ottelussa, eli 1.

Seuraavaksi sitten aikaa tappamaan ja odottelemaan Räppä-peliä. 1 peli ja 1 voitto, maaliin olisi vielä 40 minuuttia.

12.3.2011 EBT - 12-Pack: 111 - 81 (58 - 37).

Erät: 29 - 18, 29 - 19, 27 - 18, 26 - 26. No joo, diibadaabailuksi tämä tapahtuma meni sitten kuitenkin, mutta life goes on. Lähtöaskeleet otteluun oli meille evvk ja 12-Packille voitolla sarjapaikan mahdollinen säilyminen. Meiltä puuttui ottelusta junnut Tarmo-pelin takia Nurmen Tommia lukuunottamatta, lisäksi Tammi oli duunissa, Varjonen loukkaantuneena ja Malmelin sekä Kujala tautisina sivussa.

Jotain taistelemaan tulevaa porukkaa siis odoteltiin ja oman pääluvun vajavaisuuden takia mahdollisuutta jonkinlaiseen kamppailuun. No juttuhan sitten alkoi mennä väärälle polulle, kun selvisi vieraiden olevan 6 pelaajalla paikalla; ei ihan tule mieleen voittamaan tullut joukkue (tiedä nyt sitten, onko pelaajia tosiaan noin vähän).

Ottelun alettua Joonas vei ensin vieraita 9-0, sitten annettiin Laurille namiskuukkeli läpiajoon ja tilanne oli 11-zero. Tässä vaiheessa vieraiden Wikholm teloi polvensa ja vastustajilla oli enää 5 pelaajaa. Näennäisesti junailtiin vielä 5 pistettä Iisalon sekä Dominguezin toimesta ja taululla oli 16-0 tilanne, mutta tuon loukkaantumisen takia karkasi mopo käsistä.

Eihän jakson lopun meno 12-Packille lukemin 13 - 18 nyt tietenkään mitään paniikkia saanut aikaiseksi, mutta tuosta 3,47 pelatun minuutin kohdalla tapahtuneesta loukkaantumisesta muuttui juoni täydelliseksi pakkopullaksi. Kunnollista asennetta ei saatu puolustukseen kokonaisuutena, toki muutama teki hommia ihan hyvin, mutta lerpsahduksia tuli solkenaan. Keskeltä Rosokivi teki tuhoja, Hänninen baselinen kautta ja Sipponen sekä Mattila heittivät kauempaa täysin vailla häirintää.

Samalla kaavalla sitten ottelu meni menojaan. Puolustukseen ei saatu kunnon draivia kirveelläkään, mutta ei oikeasti ollut mitään syytä ruveta prässäilemään porukan herättelemiseksi, ketä joku vastustajan lattian rakoon lyttääminen olisi hyödyttänyt. Ei tietenkään ole hyväksyttävää päästää 81 pinnaa omaan maaliin, mutta jos koko viisikko ei puolusta, niin kyllä soi jatkuvasti. Toki porukalla katsomossakin olisi ollut mukavampaa katsella kunnon meininkiä, mutta näin tällä kertaa. Hyökkäyksessä pisteitä tuli koko ajan tasaisella syötöllä, toki olisi voitu juosta ylös hieman nopeammin, jne, jne.

Vastustajan huiliaikalisillä seurailtiin kuka mitäkin, eipä siinä ollut suurempaa läppää kerrottavana kenelläkään, kunhan odoteltiin loppuvihellystä. Oikeastaan ainoita mieleen edes pikkuisen jääneitä tuokioita oli Head Coachin mehevä Creepy Laugh Laukkasen monster blokin kohteen suorittaman marmatuksen johdosta; tuli joku Tales From The Cryptin (nimeäennytmuista) host mieleen. Ja jos nyt jotain muuta haluaa muistella, niin kotivoittosarake oli puhdas 11-0 tällä kaudella; mitä on asiallista pidentää muutaman viikon päästä (tosin toinen koitoksista on tietenkin teknisesti vieraspeli).  

EBT:n pisteet ja levypallot: Joonas Iisalo 28/4, Jose Dominguez 25/18, Nicolas Dolenc 18/10, Lauri Järvinen 16/7 (10 syöttöä), Antti Laukkanen 8/4, Tomi Korpi 7/1, Oskari Päivinen 6/3 ja Tommi Nurmi 3/5.

Joukkuestatsit: 2p 58% (47/81), 3p 31,3% (5/16), 1p 16,7%! (2/12), levypalloja 52 (25/27), virheitä 16, syöttöjä 21, riistoja 16 (Järvinen 6), menetyksiä 10 ja blokkeja 5.

12-Packin pisteet: Sipponen 24, Mattila 23, Rosokivi 18, Hänninen 10, Uski 6 ja alussa loukkaantunut Wikholm 0.

Erotuomareina ottelussa olivat Jyrki Salovaara ja Pauli Tele. Luonnollisesti kaikenlaista huomautettavaa tuli milloin keneltäkin, mutta koskas ei? Päätuomarin kommentti Iisalolle parin ohiheiton jälkeen ei kuitenkaan kuulu koripallo-otteluun millään tavoin. Vastustaja voi toki tilanteissa vinoilla, mutta ei tuomari. Jääköön tämä nyt kumminkin tähän, case closed.

Ottelun MVP oli Joonas Iisalo. Suorittaminen ja asenne kentän molemmissa päissä oli hyväksyttävää koko pelin ajan, lisäksi aina tarvittaessa otettiin kentällä liidi näppeihin etenkin hyökkäyksen meinatessa jäätyä toveittain. Myös hyvää opastusta Tommille useasti ja aiheellista ruoskimista parille hemmolle joistakin puolustuslepsuiluista.

7.3.2011 El Tahto - EBT: 56 - 109 (39 - 44).

Erät: 18 - 20, 21 - 24, 12 - 31, 5 - 34. Maanantai-iltana lähdettiin kohti Hyvinkäätä ja tähtäin oli hieman normaalia myöhäisemmässä saapumisessa, Vehkojalla kun ei pysty liiemmin lämmittelemään kentän ulkopuolella. Homma meni kuitenkin heti poskelleen, kun ensimmäisiltä autokunnilta tuli tieto, että paikka on pimeänä ja ovet lukossa. Tämä tuli sitten selväksi saavuttuamme paikalle ja odottelu alkoi. Toinen tuomareistakin saapui paikalle (Malmilta saakka) ja siinä tarinoitiin niitä sekä näitä, kunnes 5 minuuttia ennen vuoron alkua vihdoin Levänen tuli paikalle ja päästiin sisään.

Nopeasti sitten kamat niskaan, paikat teippiin ja nimet pöytäkirjaan. Pitkästä ulkona värjöttelystä johtuen mestat olivat aika kohmeessa ottelun alussa ja juoni oli hieman kateissa. Toisaalta El Tahdon stabiilin miespuolustuksen ja Catenaccio-paikan vaihtelu sekoitti pakkaa, mitään harjoiteltua ei pystynyt kunnolla tekemään. Ja kun palloa ei saatu nopeasti edes hyökkyspäähän, oli juttu aika tahmeaa.

Ensimmäisellä puoliskolla ihmeteltiin koko ajan miten palloa saadaan sisään, kun sitä pitkälti sai asetella paintin ulkopuolella jotain pari sekuntia eikä rytmistä päässyt / saanut heittää. Samalla sitten puolustussumppu korin lähellä vei tilan pois normaalisti prosentuaalisesti paremmista paikoista ja tilastollisesti heittoprosentit jäi kakkosissa 32,4% (12/37) ja kolmosissa hieman parempaan 36,4% (4/11).

Jos pelitilanneheitot suditaan 33,3% (16/48) tarkkuudella, otetaan 9 menetystä ja puolustetaan puolivaloilla häviten 1 vs. 1 tilanteet ja irtopallot jatkuvasti, ollaan sitten puoliajalla 5 pinnan johdossa (jaksot: 18 - 20 ja 21 - 24). Isolla tauolla päätettiin skarpata puolustuksessa ja panna hieman vauhtia hyökkäykseen.

Kolmannella jaksolla miespuolustus nostettiin ylemmäs ja saatiin heti painetta peliin. Samalla nopeita alkoi tulla ja peli-ilo löytyi: 12 - 31 ja kohti viimeistä jaksoa. Neljännessä näytöksessä tehtiin hieman experimenttejä ja niiden lopputuloksena sitten tilastoihin merkittiin kymmenminuuttiselle tulos 5 - 34. Sotureista homma oli jo niin hauskaa, että alettiin ihmetellä, josko pelattaisiin vielä yksi jakso. No tähän ei säännöt oikein anna tsänssejä ja vehkeet pussiin plus keula kohti Etelä-Suomea.

Suurempaa plusmiinusanalyysiä ei ole tarpeen tehdä. Vaikka ensimmäinen puolisko menikin penkin alle, niin ei se sinällään varsinaisesti mistään takkiauki mentaliteetista johtunut. Pieni skarppaus puoliajalla muutamissa jutuissa ja homma oli siinä. Jaot eivät olleet ihan tasaiset, mutta jonkinlaisesta harjoituksesta reissu kävi. Etenkin El Tahdon harjoittama Turtle-zone antoi melkoisesti perspektiiviä tiettyihin juttuihin.

EBT:n pisteet ja levypallot: Joonas Iisalo 21/5, Marco Tammi 18/10, Lauri Järvinen 17/3, Antti Laukkanen 15/7, Jukka-Pekka Kujala 9/13, Mika Metsämaa 9/4, Jose Dominguez 6/11, Oliver Tuomainen 5/5, Mikko Jantunen 5/2 ja Tomi Korpi 4/2.

Joukkuestatsit: 2p 45,2% (33/73), 3p 32,3% (10/31), 1p 59,1% (13/22), levypalloja 62 (26/36), virheitä 16, syöttöjä 22, riistoja 13, menetyksiä 13 ja blokkeja 9.

El Tahdon pisteet: Levänen 17, Komi 14, Erola 13, Oksa 7, Helen 2, Antinkoski 2 ja Suodenjoki 1.

Erotuomareina ottelussa olivat edellä mainittu Malmilta asti tullut Ralf Gast ja Vesa Kylkilahti. Gast oli ottelussa tasaisen eleetön ja hoiti hommansa mukiinmenevästi. Taannoisessa Kolmoskoripelissä hyvää jälkeä tehnyt Kylkilahti oli tällä kertaa aika jäässä. El Tahdon pelaajilla oli pääsääntöisesti meininkinä suojata palloa todella selvästi vapaalla kädellä ja näistä ei tullut virheen virhettä (tosin jos ne olisi otellu pois, kotijoukkueen pelaajat olisivat loppuneet kesken kohtuu nopeasti). Mutta näin tällä kertaa, nuf said.

Ottelun MVP oli Marco Tammi. Tasaista puurtamista molemmissa päissä ja tähtäin oli kohdillaan: kakkoset 7/11 ja viivalta 4/4. Lisäksi 10 levypalloa ja menetykset nollilla.

5.3.2011 ToPoLa 1 - EBT: 61 - 94 (32 - 52).

Erät: 16 - 27, 16 - 25, 13 - 23, 16 - 19. Se on sitten lohkovoitto kotona, eli kauden ensimmäinen tavoite on saavutettu; ei huono, ei huono ollenkaan. Tämäkin vieraspeli meni hieman tervassa rämpien eteenpäin välillä, mutta toisaalta jalkeille saatu rosteri oli melkoisen kilpailukykyinen eikä kummemmin tarvinnut jännittää tulosta ylösheiton jälkeen.

Hyökkäyspäässä oli erinomaisia mahdollisuuksia käydä läpi useita 101 hyökkäyskuviostamme ja nähdä niiden tila tällä hetkellä. Joku jo toimi kohtuudella, toisaalta sitten toteuttamisen taso vaihteli eri palaajilla turhan usein. Pääongelmia on vieläkin pelaajien liikkeen puute, ajoitus, syötöt ja spacing. Homma jäätyy liikaa ja menee sumppuun jatkuvasti. Toisaalta maltti asioiden eteenpäin viemiseksi on kasvanut, joten eiköhän tämä mene pakettiin aikanaan.

Puolustuspäässä hävittiin 1 vs. 1 tilanteita liian usein, annettin second chanceja liikaa ja oltiin (yllätys, yllätys), mykkiä. Monilla oli kyllä asenne ihan hyvä valtaosan aikaa, mutta nämä lerpahdukset pitää saada pois. Eikä excusena voi käyttää esim. jotain tuomaritulkintaa: jos pilli soi, niin se soi; jos ei, niin ei soi! Mutta hieromalla tämäkin kohenee koko ajan, toivottavasti kuitenkin ajoissa karsintoja ajatellen.

Itse ottelusta ei ole sen kummempaa kommentoitavaa jaksoittain. Peli meni välillä turhankin kovaotteiseksi jakojen lievän epätasaisuuden takia, mutta pysyi kuitenkin näpeissä. Välillä sitten mentiin varsinaista pumpulipalloilua ja pilli soi useammin sekä herkemmin, kuin mikrotyttöjen pelissä. Näillä eväillä nyt oli kumminkin elettävä, eikä meiltä lentänyt kolmea enempää suihkuun kumminkaan (tähän lisäksi kaksi pelasi pitkään neljällä varoituksella). Vastustaja sai sentään onneksi käyttää koko rosteriaan alusta loppuun ja rappaamisen intensiteetti säilyi tasaisena.

Hyökkäyspäässä kotijoukkue teki pisteitä tasaisesti alusta loppuun, meillä homma hieman hiipui jakso jaksolta kiinnostuksen siirtyessä toisaalle pikkuhiljaa. Toivottavasti tämä diibadaabailu on kumminkin hetkellistä niin pelaajistossa, kuin muussakin staffissa (itseni mukaan lukien). Jos on mahdollista tehdä 120 pistettä ottelussa, se tehdään. Jos on mahdollista pitää vastustaja alle 40 pisteessä, se tehdään. Kilpailuihin ei mennä säälimään ketään, vaan kehitetään omaa juttua kunnollisella asenteella niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Pelejä ei vaan voi pitää minään pakkopullana ja käydä puolivaloilla ne läpi, on pientä itsekritiikkiä edessä aika monilla. Tämmöisellä tekemisellä lähdetään huhtikuussa laulukuoroon saman tien ja nopeasti. 

EBT:n pisteet ja levypallot: Jose Dominguez 18/10, Lauri Järvinen 18/3 (10 syöttöä), Jukka-Pekka Kujala 13/4, Joonas Iisalo 13/2, Nicolas Dolenc 11/4, Marco Tammi 7/7, Oskari Päivinen 6/1, Antti Laukkanen 4/5, Tomi Korpi 4/3 ja Tomi Malmelin 0/2.

Joukkuestatsit: 2p 60,4% (32/53), 3p 30,8% (4/13), 1p 66,7% (18/27), levypalloja 41 (11/30), virheitä 30, syöttöjä 32, riistoja 9, menetyksiä 14 ja blokkeja 5 (Dominguez 4).

ToPoLan pisteet: Pakkanen 17, Tynkkynen 13, Kaunisvaara 10, Kolsi 8, Rosenlund 6, Saarinen 5, Björkroth 2 ja Tuusa 0.

Erotuomareina ottelussa olivat Jyrki Salovaara ja Heikki Venhola. Nyt menee vaikeaksi, mutta menköön. Tuomaritoiminta ei ratkaissut ottelua suuntaan tai toiseen loppujen lopuksi. Linja oli molemmilla samanlainen alusta loppuun, muutama brain fart tuli näytöksessä; mutta niin monesti tulee. Mustavalkoisten lasien läpi katsellen EBT koki ottelussa huutavaa vääryyttä. Toisaalta keltaliilojen lasien läpi ToPoLaa kohdeltiin ottelussa musertavan epäreilusti (luulisin). Eli oli nyt sitten itse kullakin sitä tai tätä sanottavaa, niin ei toiminta tainnut suosia kumpaakaan ihan objektiivisesti ajatellen.

Vähän väliä kaikenmaailman hivelyistä soi pilli ja sitten vastapainoksi joku raajan irrotus oli taas ihan ok; mutta nämäkin ääripäät välimaastoineen samalla (hieman avautumattomalla) kaavalla. Paletti pysyi kumminkin näpeissä hyvin ja molemmat joukkueetkin onnistuivat jäädyttämään homman kelvollisesti aina jonkun lähtiessä hieman keulimaan. Siispä tännekin osastolle hieman terästäytymistä seuraavaan koitokseen molempien joukkueiden tavoin, kyllä se siitä lutviintuu. 

Ottelun MVP oli Jukka-Pekka Kujala. Jälleen täydellistä taistelua ja asennetta koko ajan kentällä ollessaan tilanteesta huolimatta; huikeaa katseltavaa ja opiksi muille Sotureille! Malttia löytyi tarvittaessa muillekin lainattavaksi yllin kyllin, eikä viimeistelytarkkuuskaan ihan huono ollut: 2p 80% (4/5 kovilla ajoilla) ja 1p 83,3% (5/6 kovien ajojen jälkitilanteista).

20.2.2011 EBT - Superit: 99 - 60 (51 - 16).

Erät: 23 - 10, 28 - 6, 24 - 27, 24 - 17. Alkuasetelmat otteluun oli hieman epävarmat. Ensinnäkin syyskierroksella hävittiin vieraissa ja toisaalta joukkueessa jyllää flunssa-aalto jo totuttujen loukkaantumisten ohella. Järvisen Lauri ja Tomi Korpi sitten olivatkin poissa ja Niki Dolenc tuli riveihin enemmän tai vähemmän toipilaana.

Perjantain MaSu -peliin verraten saatiin kuitenkin hieman vahvempi miehistö paikalle; Nikin lisäksi mestoille tulivat JP Kujala ja Antti Laukkanen, muuten mentiin samoilla naamoilla. Toki molemmilla tiimeillä oli tiedossa Hallin oletettava lämpötila, mutta ei siellä nyt perjantaita kylmempää sitten ollutkaan, mittari oli jopa noussut 16 asteeseen.

Aikuisen oikeasti tuossa lämpötilassa pelaaminen etenkin alussa on kyllä hieman jähmeää ja ottelussa mentiin ensimmäiset 3 minuuttia jalkapallolukemin nolla nollaa. Pikkuhiljaa sitten saatiin tähtäintä kohdistettua Joonaksen johdolla ja maalinteko alkoi edetä. Puolustuspäässä oltiin kuitenkin vielä unessa, mutta onneksi Superit saavat varttuneemmat ruumiinosansa toimimaan hieman meikäläisten vastaavia hitaammin: jakson kymmenestä superpinnasta meni 8 Lehtovuoren sarakkeeseen. Lehtovuorta vastaan puolustaminen oli muutenkin koko matsin ajan melkoista semishittiä ja Pelimies koulutti poikasia jatkuvasti urakalla. Jakso kotiin lopulta lukemin 23 - 10.

Toisella neljänneksellä muutama kaveri heräsi hieman enemmän puolustuspäässä ja jotain innon pilkahduksiakin näkyi ajoittain. Näistä saatiin muutamia riistoja, jotka osaltaan vapauttivat peliä entisestään, vaikka sitten mentiinkin välillä taas seisoskelemaan hyökkäyspäähän. Ja kun Supereilta ei pallo edelleenkään löytänyt tietään pussukkaan, saatiin tämän quarterin lukemiksi 28 - 6. Lehtovuori teki prosentuaalisesti edelleen tuhojaan, mutta 50% joukkuepisteistä oli onneksi vain 3.

Ottelu oli puoliajalla lukemissa 51 - 16 ja arvannette, mitä sitten tapahtui? Jepjep, pitihän sitä rotsia sitten alkaa availemaan ja hyökkäyksessä tuli huonoja suorituksia toisen perään, puolustuksesta nyt puhumattakaan. Puolentoista minuutin jälkeen Head Coach saikin tarpeekseen kentällä olijoista ja pisti penkin kokonaisuudessaan pyytämään lupaa kentälle pääsyyn. Siinä sitten odoteltiin kuin VR:n paikallisjunaa, ei vaan tullut katkoja. Noin viiden minuutin kohdalla se mahdollisuus vasta koitti ja homma oli melkein karannut lapasesta. Pienen ryhtiliikkeen jälkeen saatiin lukemiksi 24 - 27 ja pantiin pää säkkiin, ettei kukaan näe punoittavia poskia. Lehtovuori jatkoi menoaan 11 pisteen edestä, mutta nyt olivat muutkin hieman saaneet jyvää kohdistettua.

Viimeiselle jaksolle mentiin tilateessa 75 - 43, eikä suurempaa paniikkinappulaa tarvinnut laittaa päälle. Hyökkäys eteni aaltoliikkeen omaisesti ylös ja alas, onnistumisia tuli kuitenkin kohtuu säännöllisesti. Ja puolustus oli monesti sitä semishittiä, mutta kyllä niitä onnistumisia tuli tältäkin departmentilta etenkin Osku Päiviseltä. Suurimpana ongelmana oli ajoittain jonkun narkoleptikon läsnäolo meidän korilla ja näistä nukahduksista tuli aika halpoja kuppeja Supereille. Jakso kuitenkin himaan lukemin 24 - 17, Lehtovuorelle tällä kertaa 9 pinnaa.

Puolustuspäässä löytyy edelleen hiottavaa, mutta jo asenteen muutoksella päästään aika pitkälle. Siihen lisänä vaikkapa puhuminen ja ajoituksen parannus ja ollaan jo todella pitkällä tämän hetken virkamiesdifusta.

Hyökkäys kaipaa edelleen suoraviivaisuutta ja liikettä, eikä hieman yksinkertaisempi korin läheneminen olisi pahasta kenellekään. Transitioniakin saisi aika paljon tehokkaammaksi, jos turha kuljetus jäisi pois ja se korvattaisiin syötöllä eteenpäin. Näitä puutoksia kuitenkin vähennetään koko ajan ja päästään seuraavalle rappuselle.

Ja saatiinpa pelistä jotain muutakin kuin tärkeät kaksi pistettä, taas yksi koppa saunailtaan. "Korirautaan kannattaa jäädä aina roikkumaan" sano Jamppa Janoinen (Nikin ohi mennyt powerslam).

EBT:n pisteet ja levypallot: Joonas Iisalo 22/2, Antti Laukkanen 17/10, Marco Tammi 14/6, Jose Dominguez 12/11, Oskari Päivinen 9/0, Nicolas Dolenc 7/2, Mika Metsämaa 7/2, Tomi Malmelin 6/1, Jukka-Pekka Kujala 3/4 ja Sampo Varjonen 2/6.

Joukkuestatsit: 2p 52,1% (38/73), 3p 35,3% (6/17), 1p 45,5% (5/11), levypalloja 44 (20/24), virheitä 18, syöttöjä 19, riistoja 19, menetyksiä 13 ja blokkeja 5.

Supereiden pisteet: Lehtovuori 31, Lappalainen 8, Pihlajamäki 5, Salin 5, Kähkönen 5, Jussila 4, Pendolin 2 ja osasto Vertio, Kokkomäki sekä Koivisto á 0.

Tuomareina ottelussa olivat Risto Peltonen ja Markus Terämaa. Kylmässä hallissa linja oli hieman jäässä ja monia vieraiden käsilukkoja plus muita ronkkimisia ja työntämisiä jäi viheltämättä, mutta ei niillä kummempaa vaikutusta ottelun kulkuun ollut. Ja tuomareiden puolustukseksi hallin jatkuvasti reistaillut laiteisto, muutaman vastustajan alituinen verbaalinen marina sekä ottelun ratkeaminen jo ennen puoliaikaa vei varmasti huomiota muuallekin, kuin hieman epätasaisiin jakoihin.

Ottelun MVP oli kasvattajaseuraansa paluun tehnyt ja ensimmäisen ottelunsa pelannut Antti Laukkanen. Vaikka treenejä oli vasta yksi alla, niin heti tupla tupla (17/10) aikakirjoihin ja muutenkin aika jouhevaa meininkiä ympäri kenttää, not bad.

18.2.2011 EBT - MaSu: 76 - 67 (35 - 35).

Erät: 21 - 15, 14 - 20, 28 - 19, 13 - 13. Lähtöskeleet peliin olivat monin tavoin hankalat. Koska kyseessä oli syyskaudelta siirretty peli, niin JP Kujala ja Niki Dolenc olivat ensinnäkin edustuskelvottomia (toisaalta Niki olisi ollut kuumeen takia poissa joka tapauksessa), flunssa oli kaatanut Järvisen Laurin ja jonkun pöpön Korven Tomikin oli tuonut Singaporesta. Junnuista sairaana olivat Hautalan Matti, Tommi Nurmi ja MJ Jantunen. Ja tähän lisänä Andersenin Ode loukkaantuneena, plus pari paikalla ollutta vähän niin ja näin fysiikan tai olotilan suhteen.

Tähän sitten päälle perjantain lepakkovuoro (joka kumma kyllä toi paikalle kolmisenkymmentä katsojaakin) ja mestan lämpötila: 15,5 astetta...

MaSun vaarallisuus ja monipuolisuus oli tiedossa niin viivan takaa, kuin lähempääkin. Useita pelimiehiä, jotka ovat vetäneet joitakin heittotreenejä vuosien varrella tuloksellisesti muusta pallon käsittelystä nyt puhumattakaan. Ennakkoon vaarallisimmaksi katsottiin Oljemark plus ajot ja riskinä otettiin paikkapuolustus käyttöön heti ylösheitosta lähtien. Ja Oljemark kyllä saatiinkin pidettyä kahdessa pisteessä, mutta se akilleen kantapää tuli kyllä heti eteen.

Paikkapuolustuksen liike ja ajoitus oli liian flegmaattista, eikä kukaan myöskään puhunut oikeastaan mitään Iisalon Joonasta ja Malmelinin Tomppaa lukuunottamatta. Toisaalta jos on mykkä, niin sitten on mykkä. Ja jos vastustajan tulivoima kaukaa on MaSun luokkaa, niin noilla puutteilla tulee noutaja. Puoliaikaan mennessä noita isompia oli tullut hieman joka suunnasta 7 ja pari jalat viivalla kakkosta siihen päälle, eikä homma tuntunut kohentuvan sitten millään; oltiin vaan jäljessä koko ajan ja pidettiin mykkäkoulua.

Puoliajalla oli sitten pakko luopua zonesta ja siirtyä mieheen, joka match upissa meidän jalat vs. MaSun jalat on myös hieman riskaabelia. Miespuolustus toi kuitenkin touhuun hieman ryhtiä, vaikka sitten tulikin uusia ongelmia, kun screenejä ei saatu oikein pysäytettyä. Ei tullut varoituksia ja jämähdettiin seinään liian usein. Toisaalta sitten turhan usein mentiin esim. Holmbergia vastaan väärää kautta ohi screenistä ja heti soi. Toki Laurin ja JP:n puuttuminen linjoilta näkyy, mutta kyllä aikuisen oikeasti tietotaito asiassa on paikalla olleillakin. No joo, Sampo ja Tomppa yrittivät kunnolla ja jalkojensa kapasiteetin mukaan aina kentällä ollessaan, Tomppa muisti edelleen myös puhuakin kuten pitääkin. Ja kyllä miespuolustus paransi muidenkin osakkeita tällä sektorilla, tosin irtopallopeli jäi turhan usein aina parin jampan harteille.

No joo, puolustus kyllä kohenee helposti, jos sitä aletaan treenaamaan. Hyökkäyksessä MaSulla siis heitto putosi hyvin kauempaa ja ei niissä ajoissakaan moitittavaa ollut etenkään toisella puolikkaalla, kun vaihto paikasta mieheen loi tilaa toki hyvän screenipelaamisen avustuksella (ja huonon screenipuolustamisen avustuksella...). Toisekseen sitten kun joku muisti auttaa jossakin tilanteessa, tuli insideout passi jonnekin ja jollekin: pallo maaliin.

Omassa tekemisessä hyökkäyspäässä näkyi selvästi palapelin keskeneräisyys puuttuvista sotureista nyt puhumattakaan. Settipelaaminen on vielä sen verran vaiheessa, että homma menee melkoiseksi seisoskeluksi jonkun miettiessä minne mennä ja toisen tuumiessa, miksi toi palikka ei liiku mihinkään. Mutta tämä toki kohenee, kun maltetaan tehdä asioita ajatuksella treeneissä ja siirtää sitten homma parketille (tai muoville, jos S***holea ajatellaan).

Kun siis saadaan viisviis tilanteisiin liikettä, suoraviivaisuutta ja yksinkertaisuutta, ollaan jo tuloksellisesti eri kerroksessa. Mutta tähän olisi toiki tärkeää saada se peliväline siirtymään myös huomattavasti nopeammin omalta alueelta toiselle kenttäpuoliskolle. Transition on liian hidasta, joskus pallollisen, joskus pallottomien toimesta; monesti molempien. Joukkueen materiaali on kuitenkin (ainakin paperilla) sarjan nopein, joten jalkaa jalan eteen vain sen suurempia miettimättä.

Edellä mainituilla eväillä saatiin tapahtumasta sitten semmoinen. Ensimmäisessä erässä oma hyökkäys toimi jonkin verran MaSun vielä totutellessa olosuhteisiin, mutta toisaalta ne olosuhteet eivät haitanneet vieraiden kaukoheittoja liiemmin. Erä kotiinpäin 21 - 15.

Toisella neljänneksellä juoni kääntyi hieman: oma hyökkäys jäätyi kokonaan ajatuksen kadottua ja MaSun hyökkäys jatkoi jauhamistaan melko tehokkaasti. 14 - 20 ja puoliajalle tasatilanteessa.

Isolla tauolla sitten hieman tuumittiin asioita ja otettiin motionia mukaan kuvioihin plus vaihdettiin puolustus mieheen. Nämä sotkivat sen verran kuvioita MaSulla, että saatiin ajoja läpi ja jakso meni tulokseen 28 - 19. Oma puolustus oli toki vähän hakemista edelleen, mutta ne enemmät korit kuitenkin hamman ratkaisevat aina toisen hyväksi.

Viimeinen jakso oli sitten melkoista asemasotaa, eikä sen kummempia hienouksia nähty. Välillä ero kaventui, mutta saman tien se palasi ennelleen n. 10 pinnaan. Vähämaalinen erä päättyi 13 - 13 ja arvokkaat 2 pinnaa jäi Ice Gardeniin.

EBT:n pisteet ja levypallot: Jose Dominguez 14/13, Sampo Varjonen 14/5, Joonas Iisalo 13/2, Oskari Päivinen 13/2, Tomi Malmelin 8/7, Marco Tammi 7/10, Mika Metsämaa 5/4 (8 syöttöä), Julius Pehkonen 2/2 ja Roope Visuri 0/0.

Joukkuestatsit 2p 58,5% (24/41), 3p 25% (6/24), 1p 76,9% (10/13), levypalloja 43 (12/31), virheitä 15, syöttöjä 24, riistoja 6, menetyksiä 15 ja blokkeja 3.

MaSun pisteet: Holmberg 17, Vuoristo ja Rinta-Filppula á 16, Virtanen 6, Laurila 4, Mikkola ja Zivalevskis á 3, Oljemark 2 sekä Vuolle 0.

Ottelun MVP oli Sampo Varjonen, joka hyökkäyspäässä nousi jatkuvasti esiin vaikeilla hetkillä tehden vapauttavia ja kovia koreja kelpo tarkkuudella: 2p 4/5, 3p 1/1 ja vaparit 3/3. Lisänä kourallinen levypalloja, kolme syöttöä ja  jatkuvaa erinomaista asennetta touhua kohtaan. Vielä kun Karpaasi oppisi puhumaan silleen niinku kuuluvasti, niin naminami.

Erotuomareina tähän haasteelliseen aikaan haasteellisessa (siis kylmässä ja puutteellisessa) ympäristössä olivat Esa Salminen ja Heikki Tuominen. Jos joltakin pelaajalta jotakin kysyisi meiltä tai vierailta, niin se vastaisi jotakin. Meikäläisen vinkkelistä homma toimi ihan riittävästi, Tuoppi oli tasainen ja linjakas koko ajan selviten jatkoon ja Salmisella oli ajoittain kylmä. Mutta ei Esankaan linja liiemmin heilahdellut ottelussa, joten mitäpä tätä sen enempiä pohtimaan; synninpäästö annetaan. Ja jos nyt jotain sitten mahdollisesti sattui, niin ei pelin lopputulokseen vaikuttavaa. Oltiin tällä kertaa hieman parempia ja voitettiin, case closed.

9.2.2011 Kolmoskori - EBT: 63 - 101 (30 - 52).

Erät: 20 - 29, 10 - 23, 19 - 19, 14 - 30. Jepjep, kuten Koripallo.comissa nimim. Kaikale eilen ottelutuloksen jouhevan nopeasti ilmoittaessaan totesi, niin 5 vs. 11 oli eräs juonenkäänne; toinen oli Turunen vs. EBT, jne, jne. Pöytäkirjaan oli jopa merkitty 6 Riihimäkeläistä ja me jätettiin taas kotiin laskentatavasta riippuen 8 - 10 pelaajaa ja tähän päälle vielä Head Coach. No toisilla on enemmän kalustoa ja toisilla vähemmän (ja Turunen).

Pääjuonne illan mukaan otetulle rosterille oli suurelta osin nimenomaan Turusen väsyttäminen muita toki unohtamatta, huhut tiesivät kertoa osumatarkkuuden olevan kohdillaan kotisalissa yhdellä, jos toisellakin. Ja kun vieraspaikkakunnalla (lue: Kehä 3:n ulkopuolella) ollaan, niin usein tuo pilli soi silleen niinkuin ovelasti ja noita virheitä vaan kertyy (no nyt 7 vs. 18, eli ei kummoisampaa).

Vartin lämmittelyn jälkeen sitten alkoi koitos ja ensimmäiseksi päällystakiksi laitettiin puolustuksen ruumiillistuma JP Kujala. Ylösheiton jälkeen saatiin melko vaivaton maali Tammen toimesta ja sitten Turunen veti kuljetuksesta melkein viivalta 2p naamaan saman tien. Tämän kuittasi Järvinen nopealla ajolla ja välittömästi Turunen veti kuljetuksesta kolmosen naamaan. Tähän nopea Tammen kori ja siihen Turunen kuljetuksesta kakkonen naamaan.

Kun juoni alkoi vihdoin olla jokaiselle selvillä saatiin JP:lle jo pientä jeesiä ja Kolmoskori alkoi ratkaista muidenkin toimesta ja alussa samoila tehoilla: Ruponen, Ruusunen, Nieminen x2 little onea, Nieminen, Turunen ja loppuun Jaakkolan pikkuiset viivalta. Kokonaisprossa kotijoukkueella oli jaksolla jotain 70, mutta meidän kohtuullinen vaihti alkoi pikkuhiljaa hyydyttää jäseniä. Ja tätä pidettiin yllä jatkuvilla vaihdoilla, mutta välillä mentiin päästä päähän pidempään ilman katkoja ja alkoi se jalka painaa vieraillakin hetkellisesti.

Sinällään mielenkiintoista ottelussa oli Kolmoskorin koko pelin pelaama miespuolustus, johon oltiin varauduttu edellisissä treeneissä harjoittelemalla paikanmurtoa. Ja olisihan sitä voinut prässätäkin kun oli tuota puolustusvoimaista miehistöä mukana, mutta mitä ideaa siinä sitten olisi oikeasti ollut? Kolmoskori menetti kauden alla kolmisen pelimiestä ja joutuvat tahkoamaan kauden sitten läpi suunnilleen viisikolla, joskus on vaihtomies tai kaksi mukana. Hatunnostoa hyvästä asenteesta Riihimäelle ja tsemppiä eteenpäin; turha ruveta säätämään ainakaan meidän toimesta asioita sen enempää.

Ensimmäinen jakso päättyi meille 9 pinnan voittoon ja mentiin toiselle kympille. Pöytäkirjan valossa tämä oli täysin Turunen vs. EBT, sillä muilla kotijoukkueen pelaajista jalka painoi jo sen verran, että kaikki pinnat (10) meni Turusen tilastoihin. Ja kun oma peli rullasi välillä hieman sutien eteenpäin omalla painollaan, oltiin isolla tauolla tilanteessa 30 - 52.

Tauko kelpasi Kolmoskorille ja kolmannelle q:lle joukkue tuli taas kunnolla päälle. Kun Turuselta saatiin tila pois, tuli onnistumisia taas muiltakin paikasta ja etäisyydestä riippumatta. Oma kone jatkoi hieman yskimistään ja puksuteltiin edelleen eteenpäin ailahtelevasti. Tilannekin oli jakson alkupuolelta pitään hieman hämärän peitossa, kun paikan tulostaulun kello alkoi ensin kulkemaan väärään suuntaan ja sitten koko taulu tilttasi pidemmäksi ajaksi. Mututuntumalla meininki vaikutti kohtuu tasaiselta ja sitä se olikin: 19 - 19 loppujen lopuksi.

Hieman ennen kolmannen pelituokion loppua tuo ilmeisesti samassa paikassa valmistettu vehje, kuin oman shit holemme laitteisto, alkoi taas toimia jonkinlaisen buuttauksen tai pattereiden vaihdon jälkeen ja pysyttiin paremmin kartalla tilanteesta sekä kuluvasta ajasta. Jakson lopulla myös tähän saakka polveaan lepuutellut Niki Dolenc kävi hieman kokeilemassa meininkiä ja eväät viimeiselle jaksolle olivat valmiit.

Pieni vauhdin lisäys ja useampien pelikatkojen mahdollistama vaihtorumba sitten panivat homman pakettiin ja väsynyt kotijoukkue jäi 14 pisteeseen meidän 30 vastaan. Tällä neljänneksellä oli muiheva old school trick: Turunen oli antamassa base linea ja meidän junnuista Tuomainen käänsi selkänsä etsiessään omaa miestään. No siinä näki saman tien Turusen naamasta mitä tapahtuu, eikä huuto pelastanut junnua: pallo selkään, koppi ja heitto (tosin ohi); priceless! Nelisen minuuttia ennen loppua sitten Niki tuli uudelleen kehiin ja kakkospaikalle. Koska kaikki kaksmarkkaset eivät kuitenkaan ole Magic J:tä homma haki itseään parin seläntakaa pallo jonnekin sinnepäin ajatuksen jälkeisen menetyksen voimin, mutta sitten juoni löytyi ja ensin iso mukiin, johon päälle ajosta 4:ää vastaan tilanne 99 pinnaan ja loppuvetona sitten suunnilleen vastaava taiteilu ja oltiin päälle 100 pinnan. Case closed ja kotia päin.

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 15/1 (8 syöttöä), Jose Dominguez 14/10, Oscar Andersen 14/4, Oliver Tuomainen 13/7, Marco Tammi 10/10, Jukka-Pekka Kujala 10/7, Nicolas Dolenc 7/2, Roope Visuri 6/3, Tomi Malmelin 6/0, Sampo Varjonen 4/1 ja Tommi Nurmi 2/6.

Joukkuestatsit (mm. 90 pelitilanneheittoa!): 2p 58,1% (43/74), 3p 18,8% (3/16), 1p 60% (6/10), levypalloja 51 (22/29), virheitä 18, syöttöjä 19, riistoja 15, menetyksiä 13 ja blokkeja 7.

Kolmoskorin pisteet: Turunen 34, Ruponen 12, Ruusunen 8, Jaakola 5 ja Nieminen 4.

Ottelun MVP oli Jose Dominguez, joka ensin alussa alkoi jeesaamaan hienosti puolustuksessa mm. blokaten Turusen ja sitten tehot alkoivat löytyä myös hyökkäyspäässä pikkuhiljaa. Ja jos se heitto nyt meni ohi, niin sitten ribari ja pallo pussiin. Ja näitä hyökkäyspään pallonnoukkimisia tuli kohtalaiset 8, ei huono. Alkaa se kunto kohota jo vähitellen...

Erotuomareina ottelussa olivat Vesa Kylkilahti ja Olavi Lehtiniemi. Jälkimmäisellä oli ottelun ensimmäisellä neljänneksellä kummallinen uho ja päällekäyvä meininki jostakin syystä, muttei lähdetty provoihin mukaan ja tunnelma tasoittui. Ja kaipa kotijoukkue sai sitä ja tätä anteeksi, mutta niinhän juoni monesti menee jonkun pelatessa pienellä rosterilla. Eli ei mitään tämän suurempaa marinaa tällekään osastolle jää aikakirjoihin.  

6.2.2011 EBT - Ravens: 110 - 65 (54 - 23).

Erät: 27 - 14, 27 - 9, 26 - 12, 30 - 30. "Ihastuttavan hellyyttävää; hai lou (high - low)". Tähän Head Coachin tiivistelmään; näihin sanoihin ja näihin kuviin, päätämme casen hetkellisesti palataksemme myöhemmin takaisin eetteriin.

Back in business. Ennakkoon kantautuneet huhut pitivät paikkansa ja Ravens saapui paikalle hieman vajaalla rosterilla kuuden pelaajan voimin, mm. Uronen oli jäänyt jonnekin matkan varrelle. Omista joukoista puuttuivat a-pojat ja muailimaa kiertelemään lähtenyt Tomi.

Hieman jopa kauden ennätysyleisö (kuulemma runsaat 80 facea), tuomarit ja me alettiin jännittämään, tuleeko niitä Porvoon kavereita paikalle ollenkaan, mutta lopulta sitten ottelu saatiin ajallaan käyntiin. Meillä oli vihdoin myös molemmat byggajätkät mukana saatuaan taloprojektinsa valmiiksi ja tämä näkyikin molemmissa päissä kenttää. Vielä kun saadaan se viimeinen piece of the puzzle mukaan, niin voidaan jo alkaa hiomaan peliä kuntoon paremmin.

Ottelu alkoi 14 - 2 runilla ja sitten homma lerpahti hetkellisesti käsille hyökkäyspäässä maltin loputtua. Toisaalta puolustuksessa vieraat veivät muutamia vaivattomia yksykkösiä mukiin ja pikkuisen alkoi taas silleen korpeamaan hommeli. Parilla vaihdolla ja hienosäädöllä jakso kuitenkin sitten meni lukemin 27 - 14 päätökseen suuremmitta ongelmitta.

Toisella jaksolla voisi lukemia 27 - 9 tuijottamalla olettaa, että vihelleltiin ja surffailtiin nätisti hymyillen, mutta kyllä puolustuksessa on sagaa edessä. Ja hyökkäyksessä piisasi toki vauhtia yllin kyllin, mikä osaltaan vei terää Ravensin jaloista. Heittopaikkoja ja muita jänniä avonaisia reittejä piisasi olan takaa, hieman terävämmällä suorittamisella lukemat olisivat olleet kyllä jo aika messevät.

No kun ensimmäinen puolisko ottelusta sitten oli lukemissa 54 - 23, alkoi kaikenlainen terävyys ja muu pikkuhiljaa kadota eetteristä ymmärrettävästi. Oma hyökkäys toimi ajoittain hyvin luoden pari donkkia, mutta vastapainoksi sitten mentiin välillä ihan yksinyrittäjinä ja huonoja ratkaisuja tuli liikaa. Tehtynä 26 pinnaa, mutta eväitä olisi ollut paljon enempäänkin. Ravens jäi kuitenkin 12 pinnaan ja ero edelleen kasvoi, kunnes...

No arvata saattaa, kiinnostiko homma enää suuremmin ketään? Viimeisellä neljänneksellä ollessamme jotain 50 johdossa alkoi sitten täysi päästä päähän rumba ja kymmenminuuttinen meni lopulta lukemin 30 - 30 aikakirjoihin. Jakson ainoa maininta tuli JP:n filmaamisesta tulleesta tekusta (!), joka oli kyllä täysi oikeusmurha. Erittäin hyvän puolustuksen ja oikeasti tilanteessa tapahtuneen hyökkääjän virheen seurauksena JP lensi ähkäisten selälleen ja tämä sitten tulkittiin filmaukseksi. Toisen tuomarin sanoin: "paska vihellys!". No onpa sitten tämmöinenkin nähty ja silleen.

Sen kummempaa syväanalyysiä ei nyt tarvitse tehdä jakojen pienen epätasaisuuden vuoksi. Saatiin ihan kohtuu treeni ja toki kiitos vastustajalle, kun sentään paikalle tulivat ja pitivät huumorin mukana. Me saimme tappioputken poikki ja hieman onnistumisia taas hyökkäyksessä; yhteispelikin menee pikkuhiljaa eteenpäin.

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 22/2, Joonas Iisalo 21/0, Jose Dominguez 17/10, Nicolas Dolenc 16/7, Marco Tammi 13/11, Oskari Päivinen 10/4, Jukka-Pekka Kujala 6/6, Tomi Malmelin 5/4 ja alkupuolella loukkaantunut Sampo Varjonen 0/2.

Joukkuestatsit: 2p 62,9% (39/62), 3p 33,3% (8/24), 1p 72,7% (8/11), levypalloja 46 (18/28), virheitä 20, syöttöjä 14, riistoja 14, menetyksiä 14 ja blokkeja 3.

Ravensin pisteet: Sutela 21, J. Vuorio 18, T. Vuorio 13, Berglöf 9, Heikkinen ja Lind á 2.

Ottelun MVP-pystit menivät byggajätkille. Joonas toi hyökkäykseen hienosti lisää syvyyttä kaukoheittovoimallaan (vaikka nyt pientä ruostetta vielä onkin harteilla) ja saatiin sinne heti lisää tilaa muillekin pelaajille sekä erilaisille variaatioille. Toisaalta sitten JP:n peräänantamaton puolustustyöskentely ja asenne on hienoa katseltavaa oli tilanne mikä hyvänsä (tämä herra siis ei vähentänyt intensiteettiään missään vaiheessa) ja tulihan kotiin viemisiksi se filmiakatemian palkintokin.

Tuomareina ottelussa olivat Heikki Venhola ja Pauli Tele. Ei kummempia kömmähdyksiä tuon mainitun tekuepisodin päälle ja aika tasavarmaa meininkiä alusta loppuun. Ihan bueno osasto tämäkin suurella sydämellä tulkiten. 

27.1.2011 KY-Kori - EBT: 67 - 60 (33 - 32).

Erät: 17 - 19, 16 - 13, 19 - 10, 15 - 18. Jepjep, ei jäänyt paljon seliteltävää illan kilpailussa; KY-Kori tuli päälle kuin yleinen syyttäjä alusta loppuun ja vei ansaitun voiton. Kovaa, korkealta, oikealta, vasemmalta, läpi, naamaan,... ei ollut kivaa ollenkaan.

Ennakkoon oli tiedossa KY-Korin tasainen ja fyysinen tiimi sekä sarjan kovin puolustus. Eikä puolustusmuotojen vaihtelu miehestä erilaisiin paikkapuolustuksen variaatioihinkaan tullut yllätyksenä. Tiedä sitten, miten lyhyt lämmittelyaika vaikutti, mutta samahan se oli molemmille tiimeille kuitenkin. Toki ottelun varsinainen alkamissaika pitäisi imoittaa sääntöjen mukaan netissä, mutta nyt siellä oli vuoron alkamisaika 20:30 (ja jos peli alkaa tätä myöhemmin, niin siihen pitäisi olla lupa mm. vastustajajoukkueelta). Ja jos pilkkua viilataan, niin eipä joukkueessa pelaavat pelaajat saa toimia toimitsijoinakaan samassa tapahtumassa. Mutta mitäs näistä sen kummempaa, peliin ei ollut epäkohdilla kyllä mitään vaikutusta.

Eikä kyllä loppupeleissä ollut katsomon huudoista huolimatta tuomareiden linjallakaan vaikutusta: oli tasainen alusta loppuun ja molemmille joukkueille erilainen. Ja sama se mikä linja on, kyllä pelit pitää pelaamalla voittaa.

Jo mainitusta lyhyestä lämmittelyajasta johtuen peli alkoi hieman säätäen molemmilta joukkueilta, mutta kotijoukkueen nopeasti lämmettyä käsikirjoitus tuli melko nopeasti selväksi kaikille. KY-Kori pelasi yksinkertaisen tehokasta hyökkäyspeliä, jossa pallo ja mies liikkui, screenejä tuli ja suunta oli kohti koria; kuten pitääkin. Vieraiden puolustuksen jatkuva jäljessä olo vielä helpotti asiaa melkoisesti. Toisessa päässä sitten EBT:n hyökkäys oli melkoisen väkinäistä ja irtopallot jäivät aika vaivattomasti Kyltereiden näppeihin.

Vaikka ensimmäinen neljännes päättyi vielä EBT:lle 17 - 19, oltiin puoliajalla jo kotijoukkueen pisteen johdossa. KY-Korin hyökkäys aaltoili kohtuullisen tehokkaasti, mutta aina välillä tuli sitten joitakin menetyksiä ja peli pysyi näennäisesti tiukkana. EBT:n puolustus jatkoi flegmaattisuuttaan ja kentällä oli aina naamasta riippumatta 5 mykkää. Ja se hyökkäys senkuin meni huonommaksi ja huonommaksi... Kun toinen pelaa yksinkertaista ja tehokasta offencea ja toinen ei tiedä mitä kentällä tehdään, on hieman vaikeaa. Ja kun sitä sitten ihmettelee, että mitä mun tässä kohtaa pitikään tehdä tai missä olla, minne mennä; on mopo karannut jo kauas käsistä. Ei synny enää rentoja suorituksia ja iisejä kuppeja.

Toisen puoliajan alussa sitten Westerholm näytti saman tien kaapin paikan vieraiden korinalustalle ja ote oli vahvasti tästä eteenpäin KY:n hallussa. Viimeiselle qvartaalille mentiin 10 pinnan takaa-ajoasemassa ja parantuneesta puolustuksesta huolimatta alkoi noutaja jo kolkutella Kampin kulmilla. Jaksolla taisteltiin raivokkaasti kaikin tavoin ja eroa saatiin välillä kiinni, mutta jatkuvasti tuli sitten joku todella tyly kori naamaan milloin keneltäkin. Ja pisteenä iin päälle eron ollessa parissa pisteessä tuli erään episodin päätteeksi teku, josta ensin kaksi heittoa pussukkaan ja sitten vielä seuranneen sisäänheiton jälkeisestä hyökkäyksestä big one mukiin. Case closed.

Kuten jo mainittua, niin KY-Korilla on sarjan paras puolustus. Ja kun sitä vastaan heittoprosentit ovat totaalisurkeat (ja ei siihen nyt ihan pelkästään tuo puolustus vaikuttanut) on aika vaikeaa. Hyökkäyksissä toisella oli yksinkertaisen tehokas ja suoraviivainen ajatus (catchistä heti liikkeelle, spacing ok, leikkaukset kohti koria tai screeni kaverille ja rauhallisuutta sekä malttia kosolti) kaverin päinvastaista touhua vastaan. Ja jos toinen haluaa puolustaa alusta alkaen, mutta toinen vasta pakon edessä, ei liene suurta erimielisyyttä voittajasta.

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 14/1, Marco Tammi 12/9, Mika Metsämaa 7/1, Oskari Päivinen 6/2, Oliver Tuomainen 5/3, Nicolas Dolenc 4/10, Jose Dominguez 4/6, Mikko Jantunen 4/4, Tomi Malmelin 4/2 ja Tomi Korpi 0/3.

Joukkuestatsit: 2p 36,6%!!! (26/71), 3p 7,7%!!! (1/13), 1p 41,7%!!! (5/12), levypalloja 41 (11/30), virheitä 23, syöttöjä 6, riistoja 9, menetyksiä 16 ja blokkeja 5.

KY-Korin pisteet: Kosonen 15, Karppinen ja Westerholm á 14, Innanen 9, Salonen 8, Waltari 5 ja Tuuna 2.

Ottelun ehdoton MVP oli Westerholm, joka kerrasta toiseen näytti kaapin paikan melko tylysti jommalle kummalle tupla D:stä muista yrittäjistä myt puhumattakaan. Eräissä Marvel Comicsin sarjakuvissa tui aikanaan selväksi, ettei "Juggernautia voi pysäyttää" ja totta puhuen siltä kyllä Westerholmin vastustamattoman hieno peli jatkuvasti näytti (mikkihiiret pois alta tai sattuu).

Erotuomareina pelissä toimivat Jussi Saarijärvi ja Predrag Grujic. Kuten jo mainittua, niin linja pysyi samana alusta loppuun, mikä on noin niinkuin teoriassa ihan bueno. Toisaalta jos se on toiselle joukkueelle erilainen kuin toiselle muuttumatta misään vaiheessa, vaaditaan tähän jo hieman enemmän taitoa. Virheet menivät jakaumalla 10/23 ja kaipa juku tilastoteoreetikko voisi tästä vääntää niitä sun näitä selityksiä. Mutta kun se oikea joukkue nyt kaikesta huolimatta voitti kaikenlaisista numeroista huolimatta, päätetään tämä katsaus tähän. Paremmalle hävittiin.  

23.1.2011 EBT - Petäjä: 75 - 64 (32 - 39).

Erät: 16 - 21, 16 - 18, 24 - 16, 19 - 9. Kärki- ja paikallistaistoon lähdettiin hieman epävarmoista asetelmista. Petäjä on tahkonnut vuosia ja vuosikymmeniä ylempiä sarjoja ja kokemusta on vaikka muille jakaa. Joukkueen koostumus vaihtelee ottelusta toiseen ja valmistautuminen otteluun on aina hieman vaikeaa. Nytkin edellisellä viikolla tuli nähtyä Petäjän peli Lakersia vastaan ennen LePy-koitostamme ja siitä rosterista puuttui Suuraho, Wuorenjuuri ja kaksi muuta peluria (lisäksi tuolloin pelannut Peltonen oli nyt flunssassa). Näiden tilalla sitten oli kolmikko Toiviainen, Nyman, Ristola kokoa sekä voimaa lievästi sanoen lisäten ja lisäksi Hautamäki ja Kallio uusina takalinjoilla.

No eipä siinä paljon treeneissä valmistauduttu juuri tähän koitokseen, etenkin kun perjantaina gymille vaivautui vaivaiset 5 jamppaa. Lisäksi viikonloppuna oli sellainen ottelurumba päällä, että junnut jätettiin lepäämään ja rosterissa oli pelkkiä täysi-ikäisiä.

Meidän täysi-ikäisillä pitäisi aistihavaintojen perusteella olla kyllä ihan riittävästi jalkoja ja kondista, mutta ensimmäinen neljännes meni välillä hieman dieselillä eteenpäin molemmissa päissä. Toisinaan taas hyökkäämisessä oli sitten niin paljon vauhtia, ettei peliväline yksinkertaisesti pysynyt kyydissä vaan meni tavalla tai toisellakin ohi maalista.

Puolustuksessa oli tarkoitus kontrolloida tempoa korin jälkeisellä kokokentän puolustuksella ja tätä silmällä pitäen aloitukseen laitettiin pieni viisikko Päivinen, Kujala, Korpi, Varjonen ja Tammi vastaan Nyman, Toiviainen, Rautajoki, Saarinen ja Manner. Lievääkin lievemmästä kokoalivoimasta huolimatta ottelu alkoi kohtuu tasaisena, sillä liikkuvammat pikkumiehet saivat Petäjän kolossit menettämään jatkuvasti palloja. Vaihtojen ja Petäjän lämpenemisen jälkeen paletti kuitenkin hieman rakoili ja ote alkoi siirtyä vieraille.

Puolustuspäässä 1 - 2 kaveria uinui säännöllisesti, samoin kokokentän puolustusajatus meni poskeen kun aina joku ei yksinkertaisesti vaan tajunnut mihin ilman suuntaan piti ottaa ne ensi askeleet tehdyn korin jälkeen. Tämä oman tiimin mukiin kuseminen toistuikin koko ensimmäisen puoliajan; eli kun muutama vääntää puolustuspäässä kovalla draivilla niin sitten asia torpedoidaan yhden tai kahden jäätymisen takia. Jos joukkuepuolustus saadaan jonain päivänä toimimaan, tulee meiningistä huomattavasti helpompaa.

Puolustuksen ongelmien lisäksi hyökkäyksessä oli paljon säädettävää. Välillä ei maltettu antaa asioiden edetä parempaan tilanteeseen (syöttömäärät, puolenkäännöt), liike jäätyi tai vauhti meni liiankin lujaksi, spacing oli jälleen puutteellista ja screenit käytettiin huonosti; jos niitä nyt ylipäätään edes tehtiin. Näillä eväillä viimeistelyprosentti jäi sitten todella heikoksi ja Petäjä kasvatti johtoaan tauolle mentäessä 7 pisteeseen.

Isolla tauolla Head Coachin lämminhenkinen puhuttelu sai joitakin silmäluomia sitten heräilemään ja kolmannella jaksolla alkoi pikkuhiljalleen ote löytymään puolustuksessa ja hyökkääminen toimi toisinaan. Loivasti nousevalla kokonaiskäyrällä mentiinkin viimeiselle jaksolle pisteen johdossa.

Viimeisellä neljänneksellä lensi Petäjästä Ristola ja Kallio pihalle, mutta näillä tapahtumilla ei ollut Petäjän peliin suurempaa vaikutusta. Juoni pyöri jatkuvasti etenkin kolmikon Toiviainen, Nyman ja Manner ympärilllä. Köysi kiristyikin näiden läheisyydessä jatkuvasti, vaikkakin Varjosen hieman mielenkiintoisen tulkinnan aiheuttama viides virhe toi haasteita. Joukkueen ikiaikaisen taistelusielun rinnalla on onneksi nykyisin mm. Järvinen ja Kujala, eikä muidenkaan asenteessa enää vimeisellä Q:lla ollut suurempaa moitittavaa. Ja hyökkäyseenkin kun saatiin jo ajatusta sekä malttia meni jakso sitten kotiin lukemin 19 - 9 ja arvokkaat 2 pinnaa kotiin. 

Kun saadaan asenne ja tekeminen toimimaan ottelun alusta lähtien, päästäneen sinne minne tarkoitus onkin, eli karsintoihin. Aikaa on, mutta monta kovaa kantoa on vielä kaskessa: KY-Kori ja Ravens näistä seuraavina; myöhemmin sitten lisää esteitä.

Ottelussa oli pari high ligtsia: Nikin ns. jääkiekkotermein klapklapkalp -donkki ensimmäisellä puoliajalla tarjoilijoina muistaakseni Kujala (riisto), Tammi ja Järvinen oli messevää nähtävää. Toisaalta sitten Korven korinalta tekemä suoritus, jossa pallo meni raudan ja levyn ohi oli jo suhteellisen häkellyttävä suoritus ja sen todellinen tarkoitus jäänee mysteeriksi.

Ja toivoi Head Coach ajassa 4:42 (Q4) tapahtuneesta takapenetraatiosta tänne selostukseen myös raporttia, mutta sitten mä heräsin ja muistin, että näitä tarinoita lukee ikähaitariltaan suhteellisen laaja joukko. Eli ei tästä nyt sitten enemää, ehkä kun avataan semmoinen late night alasivu tänne jossain vaiheessa?

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 23/8, Marco Tammi 20/5, Jose Dominguez 15/7, Nicolas Dolenc 11/3, Jukka-Pekka Kujala 2/4, Oskari Päivinen 2/3, Sampo Varjonen 2/1, Tomi Korpi 0/3 ja Petri Pitkänen 0/1.

Joukkuestatsit: 2p 40,4% (23/57), 3p 27,8% (5/18), 1p 70% (14/20), levypalloja 35 (12/23), virheitä 19, syöttöjä 8, riistoja 13, menetyksiä 12 ja blokkeja 6.

Petäjän pisteet: Toiviainen 20, Nyman 14, Saarinen 11, Manner 10, Ristola 4, Hautamäki 3, Rautajoki 2 ja Kallio 0.

Ottelun MVP oli Marco Tammi, jolla oli koko ottelun ajan säännöllisesti vahvoja suorituksia kentän molemmissa päissä ja ensimmäisen puoliajan joukkueuinailussakin tuli messeviä suorituksia niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin. Lisäksi erityismaininnan ansaitsee ensimmäistä otteluaan pelannut JP Kujala, joka veti todella kovalla asenteella aina kentällä ollessaan sytyttäen samalla muitakin terävämpään tekemiseen (ja kondiksen palatessa...).

Erotuomareina ottelussa olivat Ari Vuorinen ja Heikki Hakamäki. Muutamia mieenkiintoisia jäätymisiä nähtiin ja tietty tämä johti pieneen marmatukseen milloin kenenkäkin toimesta. Mutta eipä ne ottelua ratkaisseet ja tuli niitä molempiin suuntiin, ei sen kummempia negaatioita kummallekaan, ok iltapuhde tältä osastolta kokonaisuudessa. 

16.1.2011 LePy Orangemen - EBT: 54 - 63 (29 - 37).

Erät: 21 - 22, 8 - 15, 13 - 7, 12 - 19. Kova koitos LePyä vastaan takana ja arvokas vinsti. Ottelu oli jälleen varsinaista tervanjuontia osin omasta syystä, mutta kyllä LePy laittoi loistavasti kampoihin ja hieman yllätti heti ennen ylösheittoa. Paikalle nimittäin tuli melkoisen nopea ja kuljetustaitoinen rosteri; olimme varautuneet huomattavasti isompaan ja hitaampaan kotijoukkueeseen. Ja tällä oletuksella meillä oli paikalla täysi tusina pelureita valmiina prässäämiseen ja über vauhtiin.

Homma menikin osittain persiilleen liian ison rosterin takia ja pelirytmi oli jatkuvaa hakemista. Toisaalta oli paikalla sitten vaikka 100 jamppaa, niin kyllä puolustuspäässä pitää pystyä paremaan, kuin mitä ensimmäisellä puoliskolla tehtiin. Asenne on asenne ja silleen. Eipä silti, oli tässäkin osansa LePyllä, joka jatkuvasti sai näyttämään meidät huonoilta.

Ensimmäinen neljännes oli totaalista juoksukilpailua, eikä kumpikaan tiimi saanut oikein otetta tapahtumista. Meidän kokokentän miesprässi laittoi toki painetta palloon, mutta joukkuevirheiden täyttyminen 3 minuutissa (tosin ihan muista tilanteista, kuin prässäämisestä) vei siltä nopeasti parhaan terän. Hyökkäyksessä taas saatiin kyllä jatkuvasti vaarallisia tilanteita, mutta se lasilevy oli melko tiiviisti LePyn korin päällä.

Toiselle neljännekselle vaihdettiin sitten paikkaprässiin ja pitkälti samalla lopputuloksella: vauhtia riitti, virheet nopeasti täyteen ja hyökkäyksessä se pallo meni jatkuvasti harakoille. Sen verran kuitenkin homma koheni, että kotijoukkue pidettiin 8 pisteessä omien 15 pinnaa tuottaneiden suoritusten vastapainoksi.

Puoliajalla jätettiin painostaminen ja siirryttiin puolenkentän touhuiluun. Omassa puolustuksessa alkoi olla hieman enemmän asennetta nähtävissä ja LePy pidettiin 13 pisteessä. Mutta toisessa päässä kenttää hyökkäys jäätyi täysin: ei liikettä / ajoja saumoihin, pallo ei kiertänyt ja ratkaisut olivat kaikkinensa aika syvältä. Kokonaista 7 pinnaa otteludokumenttiin ja viimeiselle quarterille lähdettiin kutkuttavasta 2 pinnan johtoasemasta.

Oman puolustuksen lisäterävöityminen piti LePyn 12 pinnassa kotijoukkueen raivoisasta taistelusta huolimatta. Jakson alkuun saatiin lisäksi parin riiston avulla 4 nopeaa pistettä ja voitiin hengittää hieman helpommin. Hyökkäyksessä tuli  lisäksi muutamia parempia suorituksia ja homma oli sillä taputeltu.

Iso peukku LePylle kovasta taistelusta ja tsemppiä keväälle! Hieno ja kova oli vastus; onneksi voitettiin ja päästään hiomaan juttuja pikkuisen toimivammiksi ensi viikolla. Etenkin heittoprosenteissa on pikkuisen parannettavaa etäisyydestä riippumatta, jos meinataan pärjätä kilpailuissa.

EBT:n pisteet ja levypallot: Nicolas Dolenc 14/3, Lauri Järvinen 10/2, Mikko Jantunen 9/3, Jose Dominguez 8/16, Marco Tammi 7/6, Petri Pitkänen 7/1, Mika Metsämaa 5/1, Sampo Varjonen 3/1, Oliver Tuomainen 0/3, Oskari Päivinen 0/2, Matti Hautala 0/1 ja Tomi Korpi 0/0.

Joukkuestatsit: 2p 39,1% (18/46), 3p 25% (6/24), 1p 45% (9/20), levypalloja 39 (16/23), virheitä 22, syöttöjä 11, riistoja 18, menetyksiä 17 ja blokkeja 4.

LePyn pistemiehet: Eloranta ja Sarasti á 16, Latvala ja Somervuo á 10, Karenniemi 2 ja loput (Suursoho, Hyytiäinen, Kähärä ja Ranta) á 0.

Ottelun MVP oli Jose Dominguez. Viime pelistä kunto oli jo alkanut hieman kohota ja massiivisiin hyppysiiin tarttui 16 tuiki tärkeää levypalloa. Lisäksi pari kovaa blokkia kriittisillä hetkillä maistui. Ja seuraavaan peliin saadaan taas muutama treeni alle...

Erotuomareina ottelussa olivat Lance Hewitt ja Seppo Jäntti. Säännöllisen epäsäännöllisesti aina jollakin pelaajalla oli rutisemista paidan väristä riippumatta ja lisäksi marinaa kuului vaihtopenkeiltäkin. Mutta jos nyt ihan objektiivisia koitetaan olla, niin aika tasan menivat vihellykset eikä varsinaisia "vääryyksiä" tainnut olla normi peliä enempää. Menköön molemmat jatkoon ja siirrytään eteenpäin.

Ottelun mielenkiintoisuuksia: puoliajalla vierasjoukkueen pelaajat lähtivät pukuhuoneeseen ja valmennustrio jäi ihmettelemään monttu auki, että kotiinko noi lähtivät? No näin ei käynyt ja aika nopeasti jampat huomasivat tulla takaisin, kun ei coacheja näkynytkään. Vai että pukuhuonepalavereja; c'mon... 

9.1.2011 EBT - Los Pakilas Lakers: 85 - 56 (44 - 23).

Erät: 23 - 14, 21 - 9, 19 - 19, 22 - 14. Uusi vuosi ja uudet kujeet? No jotain sinne päin, joukkue sai taas kehiin Josen rohmuamaan levypalloja ja kaipa nuo vemppaosaston kaveritkin pikkuhiljaa paranevat vammoistaan; ainakin Laurin joulutauon nilkka ei enää suuremmin häirinnyt.

Kuten arvata saattaa, niin melkoista säätöä on yleensä ilmassa aina pidemmän tauon jälkeen, eikä ilta pettymystä tuottanutkaan. Aikaisemmin ollaan kohdattu Hesan Namikalaiset kolmesti ja pieniä vaikeuksia on peleissä ollut. Nyt hallille saapui täysi kymmenikkö pelimiehiä ja valmentaja myös.

Vaikkei meillä pelissä suurta hätää ollutkaan alkuhärdelin jälkeen, panee melkoisesti ihmetyttämään Lakersin sarjasijoitus. Joukkue on fyysinen ja nopea, löytyy kaikenlaista taitoa useammalta jampalta ja asennekin on kohdillaan. Liekö sitten meitä vastaan tullut jotain uusia tekijöitä, tai joissakin peleissä on ollut mitä lie esteitä, vaikea sanoa. Tätä samaa ihmetteli Tomppa ja Suvikin kotiin ajellessamme.

Itse ottelussa siis oli kehissä pitkästä aikaa jälleen samassa tiimissä Double Dees: Dolenc & Dominguez; toisella hieman vielä polvi tosin vaivaa ja toinen on melkoisen keskenkuntoinen. Mutta aika mielenkiintoista kevättä voi tällä sektorilla odotella ajan kuluessa.

Ottelu käynnistyi melkoisella vauhdilla molempien tiimien osalta, tosin vieraat keskittyivät enemmän korintekoon ja kotijoukkue pallon menetyksiin. Jonkun minuutin käsiin puhaltelun jälkeen sitten tahtipuikko siirtyi haluttuun paikkaan ja ottelu eteni melko vaivattomasti kohti loppua ja kevään avausvoittoa. Tuli samalla muuten laitettua tappioputkikin poikki, ei paha.

Hyökkäyksessä meillä alkoi kaikesta söheltämisestä huolimatta löytyä myös malttia tavallista enemmän; jaksettiin kierrättää palloa useimmiten ja spacing oli parempaa. Hyökkäyslevypalloissa jäätiin kyllä sitten pahasti Lakersin jalkoihin, mutta joskus käy näin. Ja toki sinne hyökkäyspäähän voisi siirtyä nopeamminkin, tai ennenkaikkea laidat voisivat sitä palloa haluta jo aikaisemmin, mutta kyllä niitä nopeitakin saatiin tasaisesti aikaiseksi.

Puolustuspäässä oli sitten jo tekemistä. Leikkausten ja pallollisen puolustaminen oli liian usein liian pehmeää, eikä kukaan oikein puhunut puolustuksessa mitään (jo pieni mölinä olisi tehnyt hommasta huomattavasti tehokkaampaa). Ja jos ei illan tasoista (fysiikaltaan) vastustajaa sulje, niin ne vie levypallot. Toki Lakersin kohtalaisen hyvä viisikkopeli screeneineen ja jatkuvine leikkauksineen sai meidät näyttämään ansaitusti huonoilta, ei sen puoleen.

Yllä mainituilla asioilla voikin kattaa oikeastaan koko 40 minuuttisen, johon välillä toi kummallisia mausteita lähinnä paikalla olevista oikeuden jakajista vanhempi melkoisen mielenkiintoisilla tulkinnoillaan eri tilanteissa. Vaikka näistä pääsikin molemmat joukkueet nauttimaan kohtuu tasaisesti (luullakseni), niin kyllä meinasi kattila pari kertaa kiehahtaa yli. Onneksi Head Coach oli vieressä rauhoittelemassa ja tuli järki nopeasti käteen; samoin onneksi Jose onnistui pitämään temperementtinsa hienosti kasassa kahden totaalisen oikeusmurhan jäljiltä ottelun alussa. Ei siis saunailtojen tarjoilut lisääntyneet tällä kertaa.

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 21/1, Mikko Jantunen 16/3, Marco Tammi 13/5, Petri Pitkänen 12/0, Nicolas Dolenc 11/6, Mika Metsämaa 6/1, Matti Hautala 3/3, Tomi Korpi 3/1, Jose Dominguez 0/8 ja Tomi Malmelin 0/1.

Joukkuestatsit: 2p 52,2% (24/46), 3p 33,3% (8/24), 1p 81,3% (13/16), levypalloja 29 (6/23), virheitä 19, syöttöjä 17, riistoja 11, menetyksiä 16 ja blokkeja 5.

Lakersin pisteet: Fredriksson 18, Saloniemi 8, Levä ja Rautiainen á 9, Alen 5, Huhtamäki 2, Tynkkynen 1; ja nollille nelikko Lankinen, Koskinen, Huusko sekä Takkinen.

Ottelun MVP oli tällä kertaa Mikko "MJ" Jantunen. Vauhti oli jälleen päätä huimaavaa ja kakkoset löysivät kotiin murhaavalla tarkkuudella (5/5); kauempaakin oli tähtäin kohdillaan: 2/3. Muttei kaikkea löydy tilastoista (vaikka on siellä muitakin merkintöjä), vaan kokonaissuoritus ja asenne oli kerta kaikkiaan muikeaa katsottavaa!

Erotuomareina illan väännössä olivat Ari Vuorinen ja Veli-Matti Ollila; Vuorinen jatkoon tasaisella sekä jämäkällä suorittamisellaan kohtuu arvosanoin.