Otteluselostukset; syksy 2010

OTTELUSELOSTUKSET syyskaudella 2010:
*Otteluselostukset= gamestories. Only in Finnish at the moment. Maybe one day...*

19.12. MaSu - EBT: 80 - 75 (43 - 38).

Erät: 27 - 19, 16 - 19, 24 - 16, 13 - 21. Melkoisen lumimyräkän seasta piti löytää Helmi Centerille ja tässä onnistuttiinkin. Mutta siinä ne onnistumiset tällä kertaa olivatkin. Joskus tulee näitä pelejä, jolloin pallo ei kirveelläkään mene mukiin ja silloin on hieman vaikea voittaa.

MaSulla ei tätä ongelmaa ollut kuin ehkä ajoittain vapaaheittoviivalla ja joukkueen osumatarkkuus oli aika jäätävää. Sinällään joukkueen heittovoima ei kyllä yllätyksenä tullut, vauhtipelistä nyt puhumattakaan. 10 kolsteria mm. sisään ja silleen, muutamia muitakin kovia koreja nähtiin.

MaSu otti ottelussa ohjat heti ylösheiton jälkeen ja johti peliä alusta loppuun parhaimmillaan 15 pisteellä. Etenkin ensimmäisellä neljänneksellä jälki oli tuhoisaa ja tuli 27 pinnaa omiin. Välillä sitten saatiin eroa kavennettua, mutta aina lähietäisyydelle tultua joku kotijoukkueesta näytti sitten kaapin paikan ja ero taas kasvoi.

Samalla kaavalla mentiin oikeastaan koko peli, edellä kuvatun lisäksi molemmille joukkueille tuli säännöllisen epäsäännöllisesti joitakin hutilointeja ja pallo hieman karkaili ympäriinsä. Pelillisesti tasainen vääntö ja parempi tiimi voitti ansaitusti. Jossiteltavaa jäi ehkä lähinnä toisen tuomarin suhteellisen omituisista vihellyksistä, mutta niitä tuli kyllä totuuden nimissä molemmille joukkueille. Niinpä on turha miettiä tätäkään sen enempää.

Joulutauolle mennään joka tapauksessa sarjajohdossa, eli ei tämä vaikea syksy nyt ihan penkin alle mennyt. Kun kevätkausi pyörähtää käyntiin, aletaan saada varmasti jo noita loukkaantuneita takaisin riveihin, matkailijat tulevat myös aikanaan kehiin ja taitaapa joku tulla intistäkin takaisin.

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 16/8, Marco Tammi 15/9, Mika Metsämaa 9/3, Nicolas Dolenc 8/13, Mikko Jantunen 8/7, Sampo Varjonen 8/4, Tomi Korpi 4/1, Roope Visuri 4/0 ja Matti Hautala 3/2.

Joukkuestatsit: 2p 44,3% (27/61), 3p 16% (4/25), 1p 69,2% (9/13); levypalloja 47 (23/24), virheitä 25, syöttöjä 12, riistoja 15, menetyksiä 14 ja blokkeja 2.

MaSun pisteet: Oljemark 19, Vuolle 18, Holmberg 15, Vuoristo 14, Zivacenskis 9, Rönkä 3, Virtanen 2 ja Huusko 0.

EBT:n MVP pelissä oli Nicolas Dolenc, joka jaksoi raataa ja yrittää kentän molemmissa päissä vihdoin keskittyneesti. Pari kertaa tuli läpi ottelun mielenkiintoisia tulkintoja esittäneeltä viheltäjältä totaalinen oikeusmurha Nikiä kohtaan, mutta minkäs teet. Ja koska hävittiin, niin vastustajan MVP oli Oljemark; joka räjähtävällä nopeudellaan aiheutti jatkuvia vaikeuksia puolustajilleen. Toisekseen sihtikin oli aika hyvin kohdillaan eri etäisyyksiltä.

Tuomareina pelissä olivat Tuomas Mantere ja Predrag Grujic. Pepe suoriutui ottelusta ihan kelvollisesti ja linja oli tasainen molemmille. Mantere olisi voinut jäädä kotiin nukkumaan, jos totta puhutaan. Ei ollut mitään keskittymistä pelissä ja säätäminen oli aika jäätävää. Kruununa teku Laurille seuraavasta: " No kyllä säkin olet ihan unessa." Ei taida olla itseluottamus ihan kohdillaan tai sitten on jotain muuta pätemisen tarvetta. No toivottavasti joku ostaa kaverille joululahjaksi sääntökirjan ja se myös luetaan. Ei enää tätä meidän tai muiden peleihin, kiitos.

11.12. 12-Pack - EBT: 69 - 94 (38 - 48).

Erät: 19 - 22, 19 - 26, 31 - 29, 10 - 17. Alkuasetelmat otteluun olivat hieman haasteelliset, vaikka kyseessä olikin ns. sarjakärki vs. sarjajumbo -peli. 12-Packissä nimittäin on muutamia kelpo pelimiehiä ja sijoitus tuskin pysyy viimeisenä loppuun asti. Toisekseen meillä oli junnuilla matsi Kaarinassa ja paikalle saatiin tällä kertaa vain kaksi untuvikkoa, Matti ja Tommi (onneksi, sillä tämä tuli jälleen tarpeeseen). Aikuisista Niki Dolenc oli kipeänä poissa; paikalla olleista Macon selkä sökönä, Lauri flunssaisena, Tomppa edelleen toipilaana ja Sampo edelleen jumissa Iivosen Maran torstain fysiikan jäljiltä.

Kuitenkin saimme pöytäkirjaan 8:n nimeä kotijoukkueen 7:ää vastaan (joista paikan päälle sitten osui 6). Näin olikin mahdollista jatkaa normaalikonseptilla, eli ylenpalttisella vauhdin pidolla. 12-Pack pelasi yllättäen misepuolustusta, tosin aika jäätävän stabiilia versiota. Korin alle menossa oli 5 vs. 5 tilanteissa omat haasteensa läpi ottelun turhan vähäisen liikkeen, syöttömäärän ja maltin puutteen takia. Lisäksi Macon vajaassa parissa minuutissa ottamat 3 virhettä toivat lisää spicea keitokseen.

Ensimmäinen neljännes meni alussa täyttä höyryä kotiin päin osin parin mielenkiintoisen vihellyksenkin ansiosta, mutta kyllä meidän puolustus oli jäässä turhan usein. 13 - 4 tilateessa ote ja meininki alkoi kuitenkin jämäköityä ja saatiin jakso loppujen lopuksi taputeltua 19 - 22 lukemin. Vuoristorata jatkui kuitenkin läpi ottelun.

Toisella qvartaalilla mentiin hieman lisää lohtoon, päästettiin vastustaja takaisin kantaan ja taas lisättiin johtoa. Pelitemmon ylläpidon kannalta otettiin edelleen harjoittelematon paikkaprässi mukaan repertuaariin ja sillä oli momentuminsa hyvässä ja pahassa. Puoliajalle mentiin sitten 10 pinnan johtoasemassa.

Kolmannelle jaksolle vaihdettiin prässin muotoa sitä käytettävissä tilanteissa ja saipahan siitä taas kaikenlaista hyödyllistä dataa tulevaisuutta ajatellen. Experimettejä pitää tehdä peleissä, jos se vain on mahdollista. Nyt oli ja hyvä näin. 3:s neljännes meni kyllä muuten melkoiseksi hurlumheiksi ja vauhdin pidoksi kotijoukkueen saatua levättyä puoliajalla: 31 - 29.

Viimeisellä jaksolla pelattiin vain miestä välillä prässäten ja väsyvä vastustaja saatiin ravisteltua puntista irti. Hyökkäyspeli oli kyllä pitkään Matin varassa, sillä junnu heitti ensimmäiset 4 vetoaan sisään ja muut kilpailivat omaa ohiheittokisaansa. Mutta mitäs tästä: 10 - 17 ja arvokkaat 2 pinnaa kotiin viemisiksi.

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 22/9, Matti Hautala 17/6, Tomi Korpi 14/3, Sampo Varjonen 11/6, Marco Tammi 9/6, Tomi Malmelin 8/4, Petri Pitkänen 8/3 ja Tommi Nurmi 5/6.

Joukkuestatsit: 2p 53,6% (30/56), 3p 28,6% (8/28), 1p 66,7% (10/15); levypalloja 43 (15/28), virheitä 18, syöttöjä 18 (Lauri 11), riistoja 17, menetyksiä 11 ja blokkeja 5.

12-Packin pistemiehet: Uski 18, Rosokivi ja Rauhala á 17, Sipponen 12, Tyynelä 4 ja Hänninen 1.

Ottelun MVP oli Lauri Järvinen, joka jäi hiuksen hienosti triplatuplasta: 22/9/11. Asenne ja tekeminen oli kohdillaan läpi ottelun ja vastustaja oli alinomaisissa vaikeuksissa Herran kanssa. Toki pari kunnon blokkiakin tuli Rosokiveltä naamaan, mutta elämä on.

Tuomareina ottelussa olivat Pentti Front ja Pertti Suomi. Pena tuli paikalle ajoissa kuten pitääkin, mutta Suomi tuli mestoille muutaman minuutin myöhässä. Se miksi tästä mainitsen, on asian toistuvuus. Kyseinen herra tulee peleihin joissa olen viime vuosina ollut paikalla jatkuvasti muutama minuutti ennen ylösheittoa, ei liiemmin vaikuta asialliselta. Jos on kaksi joukkuetta pelaamassa ottelua, niin olettaisi myös tuomareiden (tuomarin) suhtautuvan asiaan vakavasti hommaan keskittyen, vai kuitataanko tässä vain tienestejä?

Itse tuomitseminen meni kaksikolta alusta loppuun ehkä hieman kotiin päin, mutta ei se yllätyksenä tullut; asiasta puhuttiin jo torstain treeneissä. Ja muutamista mielenkiintoisista tulkinnoista nauttivat kyllä molemmat tiimit epäsäännöllisin hetkin tapahtuman kestäessä.

5.12. EBT - ToPoLa 1: 84 - 60 (36 - 23).

Erät: 17 - 15, 19 - 8, 18 - 18, 28 - 19. Että tämmöinen tapahtuma sitten saatiin aikaiseksi. Onneksi ei ollut sisäänpääsymaksua, niin ei tarvitse palautella rahoja kenellekään. Kuten jo toki otteluennakossa arveltiin, oli "tapahtumassa" kyllä hieman tunnelmaa, mutta joskus meidän peleissä räävittömyyksiä ja asiattomuuksia huudellut kourallinen kannustikin tällä kertaa vierailijoita yhden jäsenistään pelatessa ToPoLassa tällä kaudella.

No kyllähan meille kelpasi ja pitikin naureskella aiheesta ja useaan otteeseen, ei siinä mitään. Performanssi oli aika kiemurainen alusta loppuun. Ja lisämausteita tapahtumaan toi jatkuvalla syötöllä illan oikeuden jakajat, joilla tuntui olevan melkoisesti mielikuvitusta ja violetit (vieraiden paitojen väri...) lasit päässä. Toisaalta eipähän homma latistunut kovinkaan helposti.

Ja ei kyllä tuomaritoiminta juttua ratkaissut millään tavoin, ei siinä mitään. Vastustajan yhdellä pulmusella oli jopa paljonkin säätämistä asioista pelin jälkeen, ei tuntunut omat sikailut jääneen lähimuistiin. ToPoLalta tietty kyllä lensi 4 jamppaa kymmeniköstä pihalle, mutta sääntöjen mukaan tämä olisi tapahtunut jokaisella huomattavasti nopeammin.

Tämä marmatus ei toki tarkoita mitään yleisdissausta (ennenkaikkea Tynkkysen ja Karin edesottamukset alkoi hieman v******maan meidän untuvikkoja kohtaan); vieraiden junnut ja Max mm. olivat ihan asiallisia ja vastustajan rosteri olikin kokenut muutoksia kaudelle. Jalkoja ja nopeutta oli tullut lisää: kohellus olikin illan sana molemmilla tiimeillä ja hienoudet jäivät tulevaisuuteen.

Meillä homma oli tällä kertaa 5 varttuneempaa ja 5 junnua. Loukkaantuneet oli edelleen vammaisia, toipilaat toipumassa, sairaat toipilaina ja ulkomailla olevat rajojen ulkopuolella. Lisäksi JJ oli pessyt MJ:n puhelimen (sorry, oli aivan pakko). Ja asioiden tehostamiseksi meillä on pyrkimys jo nyt alkaa edetä ottelutapahtumat 2:lla coachilla; Hellmanin Niko tuli mestoille staffista hienosti tarkkoja analyysejä heitellen ja tästä saadaan paljon irti.

Ottelutapahtuma oli varsinaista diibadaabaa alusta loppuun. Jopa meidän alituisesti hienosti toimivat illan aloituksen junnut Mika ja Mikko olivat ylösheitosta eteenpäin jäässä muiden kanssa. Ensimmäinen erä oli hanurista ennenkaikkea omien sählinkien takia. Hyökkäys meni sumppuun ja omassa päässä etenkään sisäpelaajien puolustus ei toiminut.

Toisella neljänneksellä homma meni hieman paremmin lähinnä vaihtojen takia, mutta perusongelmat välähtelivät säännöllisesti. Tuloksellisesti kuitenkin jakso kotiin vastustajan vielä isompien ongelmien takia 19 - 8; ja tässä on huomioitava meidän joukkuevirheiden täyttyminen alle 2 minuutissa!

Kolmannelle neljännekselle lähdettiin Nikon hyvillä ohjeilla, mutta toteutus tökki pitkään ja menetyksiä tuli ketjussa. Oliverin ja Sampon kentälle tulo Roopesta puhumattakaan sai jutun taas raiteilleen ja jakson lopputulos näyttää siedettävältä (meitä kyllä vietiin pitkään).

Viimeiselle neljännekselle sitten laitoin experimentin, jota ei olla treenattu sekuntiakaan. 4/5 osakentän paikkprässin ja paikkapuolustuksen. Vierailta katosi pariksi minuutiksi johtoajatus, tosin ei saatu ihan korkealla prosentilla rankaistua tilanteista. Joka tapauksessa rupeaman lopullinen johto kääntyi tässä vaiheessa meille ja ei tarvinnut etsiä nitroja. Tämä harjoittelematon puolustusmuoto sitten alkoikin murentua suhteellisen helposti parilla ristikkäissyötöllä leikkauksineen, mutta vahinko vieraille oli jo tapahtunut.

Kahta pistettä haettiin ja se saatiin, näitä tarpomisia vaan tulee (ja kaikki kunnia toki vieraille). Voidaan juhlistaa maamme itsenäisyyspäivää ja sen johdosta seuraavaa treenitaukoa rauhassa.

 Experimentti oli siinä mielessä bueno, että tästä on hyvä lähteä kehittämään puolustusta. Muutama vuosi sitten karsinnoissa ollessamme ylöspäin nousi JKS ja KasPa ihan ansaitusti. Tuolloin ennen karsintoja runkosarjassa meillä oli 4:n nopean pointin ja 7:n heittäjän tiimi, joka osasi prässätä. Karsinnoissa sitten oli jo yli viisikollinen tekijöitä poissa ja jäätiin (silloinkin) rannalle.

Tämän hetken rosteri on periaatteessa puolustuksellisesti parempi, hieman isompi, nopeampi ja kova kuntoisempi; pommittajia ei ole niin paljon (tänäänkin Matin Ja Pökkiksen poissaolot vei isojen prossan aika syvälle). Viivalle päästiin kyllä kiitettävän aktiivisesti, muttei osunut sieltäkään. Joskus ne palikat loksahtavat kohdilleen ja palikoita on. Staffi on hyvä, loukkaantuneet paranevat, pari Jamppaa tulevat takaisin kotikonnuille ja silleen. Mahdolliset karsinnat ovat kuitenkin oma maailmansa ja katellaan niitä sitten tarvittaessa.

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 22/5, Oliver Tuomainen 11/3, Marco Tammi 9/10, Mika Metsämaa 8/4, Mikko Jantunen 7/5, Tomi Korpi 7/4, Sampo Varjonen 7/3, Roope Visuri 6/5, Nicolas Dolenc 4/7 ja Tommi Nurmi 3/4.

Joukkuestatsit: 2p 40,3% (27/67), 3p 17,6% (3/17), 1p 58,3% (21/36); levypalloja 48 (18/30), virheitä 27, syöttöjä 8, riistoja 14, menetyksiä 15 ja blokkeja 3.

ToPoLan pistemiehet: Marlo 13, Tuusa ja Tynkkynen á 10, Laanti 9, Rosalund 6, Saarinen 5, Kari 4, Kaunisvaara 3, Björkroth ja Korvenoja á 0.

Ottelusta pystyy poimimaan kaksi MVP:tä, vaikka toki puutteita näilläkin sotureilla oli kotiin viemisiksi. ToPoLan huomattavasti lisääntynyt joukkuevauhti jäi askeleita jälkeen kapteenistamme Lauri Järvisestä ja varsinainen hurrikaani olikin käynnissä. Puhuria tosin hidasti melkoisesti nopeat virheet (joista #3 olisi etenkin voinut jäädä ottamatta) ja pikkuisen vinossa ollut tähtäin eri etäisyyksiltä. Toisaalta kyllä niitä virheitä tuli vastustajalle säkillinen ja liidi kentällä oli hyvää.

Toinen MVP oli Oliver Tuomainen. Puolustuspään ja hyökkäyslevypallotilanteiden kovuudessa on toki vielä parannettavaa, mutta sitä varten on noita treenejä. Suurin maininta oli Ollin tulo kentälle kolmannella neljänneksellä tilanteessa, jossa meidän hyökkäys oli täysin jäätynyt. Coach Niko selitti jampoille puoliajalla erittäin hyvän muutoksen motioniin, joka kuitenkin meni sitten koheltamiseksi milloin kenenkäkin toimesta ja mainittu jäätyminen alkoi. Aikalisä ei auttanut, mutta Ollin laitto Nikin tilalle ja siitä se lähti. 2 hienoa hastoa ja munkki naruihin, välissä 1 tyly blokki ja muukin toiminta oli esimerkillistä. Peli saatiin taas näppeihin ja loppu onkin plakkarissa.

Tuomareina tällä kertaa olivat Raimo Laurasvaara ja Pauli Tele. Etenkin Paulin kanssa meillä on paljon vuosia takana ja välit lämpimät, ei siinä mitään. Nyt ei vaan homma mennyt putkeen ja näitähän vaan tulee. Kunnioituksesta molempia kohtaan en viitsinyt suuremmin ruveta mesoamaan, vaikka aihetta olisi toistuvasti ollutkin. Toisekseen mesoamisesta ei ole koskaan mitään hyötyä, puhumattakaan parin vastustajapelaajan fyysisestä ripittämisestä. Eli menköön kertauskurssien kautta jatkoon; molemmat pystyvät varmasti edelleen esimerkillisiin suorituksiin. 

28.11. EBT - Kolmoskori: 112 - 77 (46 - 44).

Erät: 28 - 24, 18 - 20, 34 - 16, 23 - 16. No niin, yksi rästiottelu takana ja tappioputki saatiin poikki. Raikkaassa lämpötilassa (17 astetta) ei vielä tarvinnut mitään hanurin lämmittimiä, mutta voisihan sitä tarjeta paremminkin. Riihimäeltä saapui paikalle 6 soturia ja tätä tiimiä vastaanhan voisi ajatella jotain EBT vs. Timo Turunen saagaa tai vastaavaa. Alkuverryttelyssä vissiin Macon kanssa siinä jutustelinkin kun Macokin oli kaverista kuullut ja sen olevan tekijämies ja mainitsin: "jos Kolmoskori tekee 60, niin Turunen tekee niistä 40." No aika lähelle osui: Turunen teki 40 täppää, mutta muut saivat sitten 37 tuohon päälle.

Game Pläninä meillä oli pelitempo. Nykyinen rosterimme on jo tällä hetkellä todennäköisesti tämän alueen divareiden nopein, vaikka säätämistä on vielä paljonkin ja jamppaa poissa riveistä urakalla. Ja tempo oli edellisen pelin tavoin painotettu hyökkäykseen siirtymistä silmällä pitäen. Asia onkin mennyt eteenpäin, mutta vieläkin on hiomista laitojen valmiudella syöttöjen vastaanottoon.

Hyökkäyspäässä ajoittain homma meni hieman överiksi liiallisen vauhdin ja tilan pienenemisen takia, mitkä johtivat 20 menetykseen (toisaalta etenkin Turunen näki jo ennalta targetit ja aiheutti menetyksistä about puolet vähintään). Kolikon toisella puolella oli kuitenkin paljon hyvää ja ennenkaikkea oli hienoa huomata, että jokainen oli jo sisäistänyt motionin, paidan ja muutkin käytetyt jo jossakin määrin ja sisältöä oli tullut lisää.

Tästä painotusta voidaankin pikkuhiljaa alkaa siirtää puolustuspäähän, niin saadaan kunnon rakkikoirameininki päälle. Nyt vaillinaisella puolustuspelaamisella vastustaja teki 77 pinnaa (toisaalta toi Turunen on kyllä Kova Jätkä vieläkin), mutta siitä huolimatta saatiin nopeammalla siirtymällä tehtyä 112 pinnaa ja prossat aika kohdillaan (alempana tarkemmin). Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle askelmalle.

Ottelun kulusta ei ole suurempaa sanottavaa. Vastustaja pysyi hienosti mukana ensimmäisen puoliajan juoksukilpailussa, mutta aika teki tehtävänsä. Kolmannella neljänneksellä selkäranka menikin poikki (34 - 16) muutamilla vaihdoksellisilla kikoilla, joista etenkin Visurin Roope vs. Timo Turunen toi mehukasta hedelmää. Toki penkiltä kuului silloin tällöin jotain toiveita box 'n' oneen, mutta sen aika ei ole vielä nykyisellä tekemisellä omassa päässä. Kuten Turusen kanssa pelin jälkeen jutusteltiinkin, niin saatiin kelpo treeni aikaiseksi.

Meiltä junnut oli aika hyviä, mutta hieman tarvitaan lisää fysiikkaa näihin vääntöihin. Varttuneemmilla on Lauria lukuunottamatta kaikenlaista mietittävää tuossa puolustamisessa, mutta sielläkin oli onnistumisia. Ja kun joka Jamppa oppisi puhumaan, oltaisiin jo aika pitkällä. Mutta tästä painotuksesta jatketaan.

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 24/5 (2p 10/13), Mika Metsämaa 21/6 (2p 7/9 ja 9 syöttöä), Mikko Jantunen 18/3 (2p 9/10), Marco Tammi 13/13, Matti Hautala 12/4 (3p 4/7), Oliver Tuomainen 12/3, Nicolas Dolenc 6/4, Tomi Korpi 6/1 ja Roope Visuri 0/0 (todella kova puolustuspelaaminen Turusta vastaan).

Joukkuestatsit: 2p 70,1% (41/58; jatkoon), 3p 35% (7/20), 1p 60% (9/15); levypalloja 39 (13/26), virheitä 20, syöttöjä 24, riistoja 12, menetyksiä 20 ja blokkeja 3.

Kolmoskorin pistemiehet: Turunen 40, Lappalainen 14, Härkönen 11, Jaakola ja Ruusunen á 6, Nieminen 0.

Ottelun MVP:nä häärivät tasatahtiin Mika Metsämaa ja Mikko Jantunen. Mika hääri jälleen pyörremyrskynä siellä ja täällä, kakkoset 7/9 (77,8%), vaparit 4/4, levyjä 6 ja kruununa 9 syöttöä. Pisteenä iin päälle Turusen kommentti Jaakolalle: "ai sulla on #23, sitten on parempi tehdä kunnolla jalkatyötä ja nopeasti". MJ:llä jälleen vahvaa esitystä, eikä 9/10 kakkoset jätä ketään kylmäksi. Asenne oli muutenkin taas totutun peräänantamaton, tätä lisää.

Tuomareina ottelussa olivat tällä kertaa Teemu Helenius ja Heikki Venhola. Hieman mietityttää jomman kumman itseruoskinta toimitsijapöydälle jossain vaiheessa tiimellystä (tää on siis hear saytä): "toihan viheltää vielä huonommin kuin mä!" En sitten tiedä kritisoiko Teemu Hedeä vai päinvastoin, mutta kysyn vaan minkä takia? Molempien linja oli sama ja toimiva alusta loppuun (toki joku kyssäri ehkä jäi, mutta niinhän aina tapahtuu) ja kyllä täältä tulee hyvät paperit molemmille: jatkoon heittämällä ja tervetuloa uudelleen meidän peleihin! 

21.11. Superit - EBT: 87 - 83 (42 - 45).

Erät: 22 - 26, 20 - 19, 25 - 20, 20 - 18. Jossakin vaiheessa sen oli tapahduttava ja kauden avaustappio on tosiasia. Jos meiltä puuttuu rosterista viikolla eläkkeelle siirtyneet Erik Payne ja Jussi Ahola, reissussa olevat Jose Dominguez sekä Abdi Mohamed, sairaana olevat Lauri Järvinen ja Sampo Varjonen, loukkaantuneet Ode Andersen, Julle Pehkonen ja Atte Virtanen menee homma hieman haastavammaksi. Eikä hommaa helpota jos vastaan tulee erittäin kokenut Superit kotikentällään hyvällä ja riittävän runsaslukuisella rosterilla (9).

Olikin pakko kutsua sovitusta levosta Hautalan Mattikin sotisopaan, että saadaan riittävä määrä sotureita paikalle. Ja hyvä että tuli, alkaa nimittäin olla jotain kausiflunssaa ilmeisesti tulossa itse kullekin; jalkoja meni hapoille helposti ja muutakin voimattomuutta valiteltiin. Näillä eväillä siis tällä kertaa oltiin kehissä ja ihan kohtuudella laitettiin kampoihin.

Game pläninä otteluun oli nopea ylöspäin siirtyminen, hyvä pelaajien ja pallon liike sekä riittävän agressiivinen puolustus. Toki Supereiden hyvä fyysinen kunto oli meillä tiedossa, mutta joukkueiden matkamittareiden kilometrilukemat olivat kuitenkin aika erilaiset.

Alussa homma toimikin mainiosti, mutta arvattavasti kotijoukkueen edustajien hieman kankeammat ruumiinosat pikkuhiljaa lämpenivät ja ottelu tasoittui nopeasti. Samalla meidän pelin aaltoliike alkoi ja vauhti meni välillä ylikin johtaen pallon menetyksiin; toisaalta Supereiden puolustus oli hyvää kokonaisuudessaan (ja vieläpä miesvartiointia).

Juuri tämä varttuneemman väen fyysisyys puolustuksen lisäksi myös hyökkäyspäässä oli suurin avaintekijä avaustappioon. Levypallomäärämme jäi 23:een (6/17) ja menetyksiä tuli 20. Vaikka heittoprosentti kakkosissa oli kohtuullinen 51,1 ja kolmosissa jo kelvollinen 52,9% (9/17) ei tämä riittänyt maaliin saakka. Toisekseen puolustuspäässä etenkään Lehtovuoreen ja Pihlajamäkeen ei saatu kunnollista otetta, mutta tuli niitä kuppeja muiltakin helposti (ja tästä huolimatta saatiin 15 riistoakin aikaiseksi, eli ei ihan jäädytty kuitenkaan).

Pienestä oli homma tällä kertaa kiinni ja nyt kävi näin. Päätä ei ole kuitenkaan syytä työntää pensaaseen, sillä voimakkaasti rikkinäisellä rosterilla pantiin kuitenkin tiukasti kampoihin. Junnut olivat taas kaikki hyvä ja ovat tulevaisuudessa entistä pahempia vastustajien vinkkelistä. Varttuneemmallakin väellä oli momentuminsa, mutta työmaata on vielä jäljellä. Ja jos Superit voittaa neljästä jaksosta kolme, niin eiköhän voitto tässäkin valossa mennyt oikeaan osoitteeseen.

Ensi viikolla otetaan pari uutta loukkaantumista kehiin ja muutama pelaaja sairastuu flunssaan. Näillä eväillä sitten mennään kohti seuraavaa koitosta ja katsotaan, mikä on lopputulos sillä kertaa.

EBT:n pisteet ja levypallot: Marco Tammi 19/7, Matti Hautala 14/4, Nicolas Dolenc 14/2, Mika Metsämaa 13/3, Mikko Jantunen 10/1, Petri Pitkänen 8/3, Tomi Malmelin 3/0, Roope Visuri 2/3 ja Tomi Korpi 0/0.

Joukkuestatsit: 2p 51,1% (24/47), 3p 52,9% (9/17), 1p 53,3% (8/15); levypalloja 23 (6/17), virheitä 23, syöttöjä 14, riistoja 15, menetyksiä 20 ja blokkeja 3.

Supereiden pistemiehet: Pihlajamäki 20, Lehtovuori 18, Törnblom ja Pendolin á 10, Lappalainen 9, Kokkomäki sekä Jussila á 7, Koivisto 6 ja Jousisto 0.

EBT:n MVP oli Matti Hautala, joka onneksi levon sijasta uhrautui paikalle ja pelasi kelpo pelin molemmissa päissä. Yritystä ja asennetta piisasi ja tähtäin oli kohdillaan: 2p 100% (1/1) ja 3p 66,7% (4/6). Mutta koska nyt tuli se avaustappio, niin ottelun MVP oli Tommi Pihlajamäki, joka lonkkavaivoistaan huolimatta näytti toistuvasti pelaajillemme kaapin paikan; kauas ei jäänyt kyllä Jukka Lehtovuorikaan tällä sektorilla.

Tuomareina oli tällä kertaa Jyrki Salovaara ja Tommi Hujala. Muutamia kotijoukkeen edesottamuksia jäi kyllä näkemättä vaikka vieressäkin oltiin, mutta omaan tekemiseen tämä taisto hävittiin. Ei siis tältä osastolta ole muuta sanottavaa, menköön jatkoon.

12.11. EBT - El Tahto: 105 - 48 (48 - 19)

Erät: 21 - 6, 27 - 13, 33 - 11, 24 - 18. Tämä peli piti alun alkaen pelata vasta 28.11., mutta vierailijat toivoivat ottelusiirtoa päällekkäisen tapahtuman vuoksi ja tällä kertaa sitten ottelu pelattiinkin jo pari viikkoa etuajassa aikatauluvaikeuksien takia. Ja vieläpä lepakkovuorojoen lepakkovuorolla: perjantaina klo 20:45 alkaen.

Molemmilla oli ongelmia jo ennakkoon: meillä jo jatkuvasti toistetut massiiviset loukkaantumisongelmat muine poissaoloineen ja El Tahdolla oli kotipeli alla edellisiltana erittäin fyysistä KY-Koria vastaan. Ja kun viime kaudelta muistelin, että Hyvinkääläisten tiimin kaverit olivat jo 30 plus miinus jotain, en ihan tuoreita jalkoja odotellut paikalle montaa paria (tämä on farmisarja).

En kyllä ajatellut vastustajan saapuvan paikalle 6 minuuttia ennen ilmoitettua alkamisaikaa sotisovissa, sillä kyllähän nykyteknologialla tuon ajoajan pystyy määrittelemään paremmin. Tai sitten lämmittely on turhaa? Toisaalta tämän lepakkovuoron ongelma on sekin, että meitä ennen on maineikkaan Olarin voimistelijoiden treenit ja saliin pääsee vasta 20:30; sarjamaaräysten johdosta (ja hallin aukioloaikojen myös) ei tuohon lämmittelyyn voi haaskata aikaa pahemmin.

No vieraita sitten saapui paikalle 6 ja meillä oli aika repaleinen kokoonpano; läsnäolijoista Mika oli toipilaana flunssan jäljiltä ja Tomppa M. vieläkin hakee kaikenlaista juttua. Ei siinä senkummempia strategioita tarvinnut vääntää: pidetään vauhtia ja vastassa on paikkapuolustus.

Ja vauhtiahan pidettiin: maltti oli kateissa ja joko liipasin sormi oli herkässä tai sitten tuli näitä seläntakaa huitsin nevadaan syöttöjä ja muuta tryffelihienosteluja. Toki ymmärrän, ettei peli ihan sytyttänyt kun vastustajan pääluku oli mitä oli ja alun omasta megalomaanisesta kohelluksesta huolimatta vieraat saivat naruihin ensimmäisellä jaksolla 6 pinnaa. Eipä siinä syttynyt itsekään, sillä 2 pinnaa haettiin ja se tarjottiin hopealautasella.

Ja mitäs sitä senkummemmin säätämään mahdollisista ongelmista tai muusta. Terävämmällä ja järkevämmällä hyökkäyspelillä plus asenteellisemmalla puolustamisella lukemat olisivat olleet jotain ihan muuta (about 132 - 35 tai jotain); mutta ehkä hyvä näin. Mä nostan hattua El Tahdon kuudelle Soturille jotka tulivat huonoissa sääolosuhteissa perjantai-iltana Espooseen ja säilyttivät huumorinsa kotimatkallekin.

Ja mitä huumoriin tulee, niin olihan ottelussa joitakin hilarious momentseja; muttei niitä valitettavasti pysty kirjallisesti kuvailemaan lyhyesti. Nikin pallonriisto ja selällään n. 4 metrin liuku plus koriinjohtanut syöttö, vastustajan jonkun jampan jalan tooodella selvä viivan ylitys ennen vihellystä, Roopen askeleetdonkkialakauttaeturautaan, mun ja ylätuomarin dialogi yhdestä täysin selvästä eu:sta: "Hei; eu!" "Se tulkitsee tilanteen vieressä olevana." "No mä aina yritän kuitenkin!" Ja tähän Sepolta iso peukku mahtavan hymyn kera.

Ja kyllä oli peli muutenkin mielenkiintoinen. Vastustajan myöhäisen entreen takia ottelu jouduttiin aloittamaan muutama minuutti myöhässä, mutta siitä huolimatta se loppui ennen klo 22:00. Ei pahemmin tullut katkoja, enkä viitsinyt niitä ottaa aikalisillä. Tämä toki sotki hieman vaihtamista, mutta sitten sotki. Ja osin katkojen vähäisyys johtui tuomarilinjasta, mutta se oli kylläkin täysin tasapuolinen vaikuttamatta mitenkään jakojen epätasaisuuteen. Esa Salmiselle ja Seppo Jäntille puhtaat paperit ja jatkoon; vaikka jokunen hienosäätö olisikin ollut paikallaan ;o)! Ja ottelu kesti jotain 1h 7min (keskimäärin näihin menee puolisentoista tuntia).

EBT:n loukkaantumislistakin sai jatkoa: Pökkis Pitkäsen nilkka 3. jaksolla yli ja silleen. Tähän vastustajan Heikkilän Jussi totesikin: "tätäkö sä meinasit?" Ottelua ennen nimittäin vaihdeltiin kuulumisia ja molempien ongelmia; meidän loukkaantumisallon jostain syystä mainitsin Jussin ihmetellessä tiettyjen tuttujen naamojen puuttumista.

Ja EBT:n pisteet ja levypallot tällä kertaa: Nicolas Dolenc 26/9, Tomi Malmelin 15/2, Lauri Järvinen 14/3, Roope Visuri 12/6, Marco Tammi 10/17, Petri Pitkänen 10/3, Mika Metsämaa 8/4, Tomi Korpi 6/3 ja Tommi Nurmi 4/8.

Joukkuestatsit: 2p 55,3% (42/76), 3p 22,7% (5/22) 1p 46,2% (6/13); levypalloja 55 (22/33), virheitä 14, syöttöjä 10, riistoja 12, menetyksiä 16 ja blokkeja 3.

El Tahdon pisteet: N. Skytten 13, S. Raiski 10, M. Vertiovaara ja K. Oksa á 7, J. Heikkilä 6, V. Tuominen 5.

Ottelun MVP oli paluuta tekevä Kapteenimme Tomppa Malmelin. Joukkueen ehkä paras heittäjä vihdoin myös heitti kohtuu usein ja riittävillä tehoilla, muisti jatkuvasti kertoa mielipiteensä suorasukaiseen tapaansa puolustusasenteesta välittömästi muille kentälläolijoille (kuten pitääkin!) ja teki jopa tässä lisääntyvässä 3D maailmassa live performenssin: coast to coast (ja kerrankin sai sen siis nähdä "hidastettuna", kolmiulotteisena ja vieläpä paikanpäällä); suoritus vieläpä lay backinä koriin JÄÄTÄVÄÄ. Ja jos nyt muistellaan tämän Karpaasin olevan / olleen kuitenkin puolustusspecialistien aatelisia, niin lisää namia on toivottavasti tiedossa (illalla nimittäin mentiin useinkin ohi kuin Soccan pyöröovista jalkojen jäätyessä). Tästä vaan edetään; Bueno juttu Cap!

6.11.2010 Ravens - EBT: 73 - 89 (39 - 43)

Erät: 17 - 23, 22 - 20, 23 - 28, 11 - 18. A-lohkon kärkikamppailuun lähdettiin hieman sekavissa tunnelmissa. Porvoon Tarmon Ravens oli ennen ylösheittoa sarjan kärjessä puhtaalla pelillä meidän rinnalla ja ottelu vieraissa kaiken lisäksi. Vuosien varrella Porvoosta on tullut arvostelua mm. tuomaroinnista ja usein aivan aiheesta, toinen epävarmuustekijä olisi joukkueen rosteri. Nolla tappiota ja 12-Packissä pelaavan Salaisen Agentin mukaan hyvä joukkue kaikin puolin.

Meillä taas viikolla jätettiin Aholan Jussi edelleen rullatuoliin, mutta koska hieman jo alkoi empatia herätä, seuraksi meni vanha tuttu joukkuekaveri Erik Payne loukattuaan kantapäänsä maanantaina pahasti. Sairastupalaisista oli pakko kaivaa vähiten loukkaantuneet täysi-ikäiset matkaan, sillä A-pojilla oli pelejä Orimattilassa ja Espoonlahdessa samanaikaisesti.

Niki D. pystyikin kohtuudella vääntämään, mutta Malmelinin Tompan edellisistä juoksuaskelista oli kulunut jo kotvanen aikaa. Alkuverryttelyssäkin mentiin moodilla 4 leijappia ja sitten pulssin tasausta kotvanen. Itse ottelussa Tomppa pystyi vetämään muutaman 1,5 - 2,5 minsan täsmästintin, jotka kaikki tulivat tarpeeseen. Vaikkei juoksukuntoa vielä olekaan, niin on valmennuksellisesti hienoa, jos joukkueesta löytyy 1-4 pelipaikoilla operoimaan pystyvä kaveri. Nikin ja Tompan lisäksi saatiin onneksi vielä Head Coachilta apuja junnujen suunnalta ja Tommi Nurmi teki debyyttinsä miesten joukkueessa (eikä huonosti ollenkaan).

Yhdeksän pääluvulla siis oltiin liikenteessä ja sen oletin riittävän Ravensin haastamiseen jossain määrin tuomareista huolimatta. Tapojemme mukaisesti saavuttiin hoodeille kohtuullisen aikaisin ja siinä sitten alkoi vastustajien odottelu. Ravens oli pelaajaongelmien takia joutunut hiljattain siirtämään pelinsä Petäjää vastaan tuonnemmaksi, eikä vastustajien vähäisyys suuremmin olisi haitannut tässä epävarmuuden suossa pahemmin. Mutta kun paikallisia pelureita sitten alkoi tulla eri sisäänkäynneistä paikalle oltiinkin tilanteessa, jossa meillä oli vähemmistö vaikka meikäläinen ja tämänkertainen tilastoijamme Suvikin olisi laskettu mukaan.

Tutunnäköistä peluria veti lämpöä toisessa päässä ja sitten täytyi hieman zoomata vanhoilla Harry Potter -laseilla erääseen vanhaan ja vieläkin tutumman näköiseen hahmoon: Petri Uronen! Vaikeuksia siis tulossa, toisaalta meidän Lauri on hieman tuoreempi jalkainen tapaus, joten saataisiin varmaankin hyvää keskinäistä settiä tulemaan. Toinen vaikeuksia tietävä juttu oli varttuneemman tuomarin saapuminen paikalle pari minuuttia ennen ylösheittoa. Kyllä mun mielestä tuomareidenkin pitäisi valmistautua otteluun hieman paremmin, mutta toisaalta voihan myöhäiselle saapumiselle olla hyväkin selitys, joten marinat pois.

Ylösheitton voitto ja pallo Pökkikselle; vihellys. Selityksenä vino heitto, jota toinen tuomareista ei olisi uusinut kommentinsa perusteella. Kommentoinkin Suville, että uusitaankohan toi kun me se voitettiin? No uusinta hävittiin, mutta siitä huolimatta pallo Pökkiksen syliin. Tästä(kin) episodista hiipi mieleen, ettei tästä tule helppoa juttua mitenkään.

Alussa meillä ei tahtonut pallo löytää tietään naruihin kelpopaikoista hyvässä Kokonhallissa. Toisaalta Ravenskaan ei viimeistellyt ihan hyvällä prosentilla, joten 4-0 tilanteesta saatiin jo kone käyntiin. Vaikka meillä oli paikalla vain kaksi takamiestä, oli hyökkäyksiin lähtö jälleen nopeutunut hieman ja ottelussa tulikin joitakin hyviä nopeita eri yhdistelmillä. Muuten hyökkääminen haki edelleen itseään: etäisyyksien ja liikkeen toimiessa maltin lisäksi tuli aina vaarallisia tilanteita kotijoukkueen vinkkelistä. Näiden tökkiessä sitten Ravensilla oli helppoa omassa päässä kun meiltä lähti nopea ratkaisu (ohi) ja ei näissä tilanteissa ehditty napsimaan levyjä. Toisaalta 18 hyökkäysribaa koko ottelussa ei ollut meiltä mitenkään huonoa, sillä pelaajien hauisten koossa ajateltuna ei tuo fyysinen viisari ihan meidän suuntaan olisi värähtänyt.

Puolustus oli edelleen mennyt eteenpäin, mutta tekemistä riittää. Puhuminen on puutteellista, etäisyys omaan puolustettavaan (tai aputilanteessa) vaatii vielä navigaattoria ja liian usein jäätiin oman pään irtopallotilanteissa ihmettelemään. Lisäksi jälleen kerran joku sinällään hyvän kokonaispuolustussetin jälkeen nukahti ja omissa soi.

Näiden meidän molempien päiden ailahduksien takia peli eteni jomman kumman pienoisessa johdossa eteenpäin tasaisesti puksuttaen. Extra hankaluuksia aiheutti Nikin kaksi nopeaa virhettä ja siihen jäätävä takaapäin läpsäisy pallon menetyksen jälkeen, josta ansaittu kolmas rike. Iso syömähammas joutuikin viettämään aikaansa turhan paljon penkillä ja Abdi sai lisää kokemusta kartutettua. Ja totta kai sitten se neljäskin virhe tuli tuonnempana aika nopeasti hieman kolmannen toisintona, mutta tämä tilanne ei kyllä oikeasti ollut virhe (mutta mitäs siitä sen enempää, vihelletty mikä vihelletty).

Viikolla oltiin puhuttu molemmissa treeneissä, että pidetään pää kylmänä, jos tulee omituisia sääntötulkintoja. Tämä toimikin tyydyttävästi muutamaa marinaa lukuunottamatta. Kotijoukkue sen sijaan ei niin hyvin onnistunut tunteidensa hallinnassa. Nuoremmalta tuomarilta tuli parikin varoitusta ihan etunimellä puhutellen ja sitten kolmennella jaksolla J. Järviselle Teku. Eipä tämä nyt mihinkään suuremmin vaikuttanut, mutta kolmannella jaksolla juttu alkoi step by stepillä kääntyä meille päin.

Molemmat MVP:t tekivät hienoa työtä milloin minkäkin asian parissa ja Lauri Järvisen Hyökkäyshurrikaani kyseisellä neljänneksellä sai vastustajan repimään trikoitaan alinomaa, kun juoksevaa elohopeaa ei saanut rikkomatta pysähtymään. Hurlumhei neljännes meille 23 - 28 ja ennen viimeisen neljänneksen alkua huiliessa saatiin puolustuskin uomiinsa: 11 - 18 ja kotia päin.

EBT:n pisteet ja levypallot: Marco Tammi 21/17, Lauri Järvinen 20/7, Sampo Varjonen 17/4, Nicolas Dolenc 8/10, Tommi Nurmi 8/3, Petri Pitkänen 6/3, Abdi Mohamed 5/4, Tomi Korpi 2/3 ja Tomi Malmelin 2/1.

Joukkuestatsit: 2p 41,7% (25/60), 3p 37,7% (9/24), 1p 66,7% (12/18); levypalloja 52 (18/34), virheitä 18, syöttöjä 12, riistoja 8, menetyksiä 14 ja blokkeja 4.

Ravensin pisteet: Uronen 22, J. Vuorio 20, Pesonen 8, Berglöf 7, Heikkinen 6, T. Vuorio ja Järvinen á 4, T. Heikkilä 2, Hurmalainen ja A. Heikkilä á 0.

Ottelun MVP:ksi tällä kertaa nimettiin oikeutetusti kaksi Soturia: Maco Tammi ja Sampo Varjonen. Maco oli mukana vähän joka sektorilla ajoittaisesta fokuksen katoamisesta huolimatta hienosti; kruununa massiiviset 17 levypalloa (8/9). Sampo oli jatkuvasti taistelutahdon ruumiillistuma ja sai aina puolustuksen lerpahdettua homman raiteilleen coachin marinoiden jälkeen kovalla henkilökohtaisella esimerkillään siirtäen samaa muihinkin pelaajiin (vielä kun alkaisi tuota puhetta kuulumaan enemmän...). Tämän lisäksi jyvä oli hienosti kohdillaan lähempää (kakkoset 7/9 eli 77,8%) ja myös kauempaa (isommat 1/2).

Erotuomareina olivat Sami Ranta ja Juha Elo. Tasainen linja läpi ottelun molemmille joukkueille, toki jokunen arvoituksellinen kiemura mahtui joukkoon molempia tiimejä kohtaan. Kuitenkaan ei mitään vaikutusta ottelun kulkuun missään vaiheessa, kuten pitääkin. Tämä pari jatkoon.

31.10.2010 EBT - KY-Kori: 70 - 64 (29 - 31)

Erät: 14 - 10, 15 - 21, 20 - 19, 21 - 14. Tiedä onko sarja koventunut vai missä mennään? Nyt on neljä peliä takana hyviä tiimejä vastaan ja turha täss excusena on käyttää meidän massiivista loukkaantumistilannetta; niillä pelataan mitä löytyy ja ihan kilpailukykyistä junnua ja senioria meillä on vieläkin jalkeilla. Toisekseen KY-Korikin oli seitsemällä pelimiehellä liikkeellä, joten kaipa sieltäkin puuttui tekijöitä. Iso ja fyysinen tiimi eikä huono ollenkaan; ei todellakaan!

Haasteet: KY-Kori pelasi erinomaista puolustusta; välillä match up-paikkaa ja toisinaan jotain 212:sta ja pari kertaa miestäkin. Aikalisät tulivat aina onnistuneisiin saumiin (vaikka osin lepuutus niissä taustalla olikin). Lisäksi joukkue oli joukkue molemmissa päissä kenttää: hyökkäys liikkui, samoin pallo ja tuli lukuisia kovia ratkaisuja eri pelaajilta eri puolustajia vastaan. Näillä eväillä peli oli tasaista alusta loppuun ja kyllä meitä välillä kyykytettiin.

Ongelmat: vastustajan hyvästä molemman pään tekemisestä johtuen oltiin ns. pelaamassa suopotkupalloa. Kaiken eteen piti tehdä duunia tavallista enemmän ja lopussahan se kyllä palkittiinkin vinstin muodossa. Ja tämä toisaalta konkretisoi hienosti meidän tämän hetken tilannetta.

Oma puolustus oli jokaisella parantunut melkoisesti, mutta usein n. 20 sekunnin hienon duunin jälkeen joku nukahti ja omissa soi. Ja se helmasynti puhe on toki parantunut, mutta on vielä aika hiljaista. Ajoitus tökki aika tavalla, ei aina huomattu pallon sijaintia ja annettiin vastustajalle liikaa spacea. Auttamista jo oli, mutta tässäkin on vielä säätämistä. Ja jos vastustaja on noin urheilullinen eikä sitä suljeta tilanteista pois, tulee liikaa second chance heittoja tai -hyökkäyksiä. Mutta kehitystä joka tapauksessa ja tätä parannetaan.

Ja hyökkäyksessä oli siis vastassa aika pitkälti paikka (match up, 212 ja 32). Malttia oli kyllä aikaisempaa enemmän, mutta focus oli pikkuisen kateissa. Palloa saatiin kohtuudella liikkeelle, mutta liian hitaasti. Liike kohti koria ei ollut riittävän aktiivista: ajoja saumoihin, leikkauksia palloa vastaan, screenejä paikan sisällä tapahtui turhan harvoin; lisäksi valmuis syötön kiinni saamiseen paikan sisällä oli hieman jäykkää (peliasento liian korkealla ja terävyys pikkuisen hakoteillä).

Toisaalta sitten se hyökkäykseen lähtö, syöttövalmius ja syötön vastaanottaminen olivat kaikki menneet pykälän eteenpäin kaikki. Eli jos tässä loukkaantumissumassa vähäisillä treenivuoroilla asiet etenevät tällä tahdilla, ei voi valittaa.

Ja tästäkään ottelusta ei saa tästä kynästä sellaista koripallo.comin tapaista ytimekästä analyysiä eetteriin, kaikki on rivien välistä luettavissa. Jaot olivat tasaiset alusta loppuun ja M3D-väännöksi hieno iltapuhde. Ja jos nyt jotain treeneissä harjoittelematonta pitää laittaa, niin 3:n jakson lopun buzzer beater Laurilta vasemmalta takamiespaikalta 1-1,5 metriä ison viivan takaa levyn kautta puhtaasti naruihin oli hieman puun takaa tullut juttu ja vaikeuskerroin aika sopiva.

EBT:n pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 20/5, Marco Tammi 12/7, Mika Metsämaa 9/2, Petri Pitkänen 8/2, Sampo Varjonen 7/0, Erik Payne 6/10. Nicolas Dolenc 5/9, Matti Hautala 3/3, Tomi Korpi 0/2 ja Oliver Tuomainen 0/0.

Joukkuestatsit: 2p 42% (21/50), 3p 34,8% (8/23), 1p 40% (4/10); levypalloja 40 (12/28), virheitä 12, syöttöjä 5, riistoja 7, menetyksiä 11 ja blokkeja 0.

Kyltereiden pisteet: Virolainen 19, Kosonen 18, Westerholm 10, Salonen 8, Waltari 6, Tuuna 3 ja Hakanen 0.

Ottelun MVP oli Mika Metsämaa. Vaikka yhdellä kolmannen jakson stintillä junnua vietiin Salosen toimesta oikealta, vasemmalta, edestä, takaa ja päältäkin; ei paketti hajonnut. Viimeiselle jaksolle mentiin pisteen tappioasemassa ja peli soljui eteenpäin hieman tahmeasti. Maestron tullessa kentälle ja hieman omituisella kenttäsuunnitelmalla (Lauri hallitsi takakenttää) tuli perusvarman molempien päiden normisuorittamisen lisäksi kolme täysin jäätävää heittoa: 2p 2/2 ja 3p 1/1 ja näiden takia ei tarvinnut vapisevin käsin avata sitä nitropurkkia sittenkään. Mahtava esitys kaiken kaikkiaan!

Ja ne Tuomarit. Pekka Front korisliigasta ja Ina Lyyjynen: kauden paras performanssi. Linja oli todella bueno ja jäätävän tasainen koko ottelun. Ja jopa S***holen tavallistakin huonommin toimineet kello ja 24 sekkaa eivät kovasta yrityksestä huolimatta nostattaneet edes kulmakarvaa kummallakaan. Jotkut ihmettelyt saatiin välittömästi ruotuun helposti ja paketti pysyi kasassa tässäkin.

Ja mitä hankaluuksia nämä kaksi loistavaa harmaapaitaa aiheuttivatkaan valmennuksellisesti! Meillä oli 10 pelaajaa vieraiden 7 vastaan ja vauhdin pito oli tarkoitus (ja sitä kyllä pidettiinkin). Mutta kun sinällään riittävän fyysinen peli on rehtiä pystymiespainia ja siinä ei niitä vrheitä tai muuta oikeasti tule, niin milläs otat tuoreita jalkoja kentälle höökiä lisäämään? En mä rupea tähän aikalisiä käyttämään, sillä siinähän vastustaja lepää ja hyöty on plusmiinusnolla. 

Tuomareille illasta kiitettävä syvällä kumarruksella, oli upeaa olla valmentajana ottelussa tätä sektoria ajatellen; kiitos Pekka ja Ina! Peukku molemmille oikealta ja vasemmalta; ehdottomasti jatkoon!

24.10.2010 Petäjä - EBT: 84 - 91 (38 - 49)

Erät: 22 - 30, 16 - 19, 28 - 16, 18 - 25. Tjoo, kyllä oli matsi täysin epäkristilliseen aikaan suoraan sanoen, mutta samahan se oli molemmille joukkueille, tuomareille, toimitsijoille ja kouralliselle katsojiakin. Oli paljon lyhyttä väkeä paikalla (kassit silmien alla) sukupuoleen katsomatta.

Me mentiin paikalle ennakkoluulottomasti jo 8:45 mennessä ja arvatenkin halli oli kiinni; joku vaksi siellä kyllä oli jo mestoilla, muttei viitsinyt päästää meitä sisään kuin vasta 8:55. Pieni happihyppely keskellä yötä tekee hyvää jokaiselle, tosin meidän kaksmarkkasten osasto tuli sitten myöhemmin (Jussille kyllä synninpäästö: matka perheen kanssa Turusta ja vieläpä Family Juwelsien heitto kotiin ennen matsia ja silti paikalla 8:48; sehr gut!).

No sitten niihin ennakkokaavailuihin; ketä Petäjästä tulee paikalle? Ennen klo 9:00 paikalle saapui meitä kesällä vakoilemassa käynyt Matias Karell ja Rautajoen Ville, parin minuutin päästä sitten erittäin virkeän näköiset Niko Toiviainen ja Kalle Ristola. Pani hieman miettimään, että mitä v****a, nytkö sitten tulee iso arsenaali ja tietenkin meitä poloisia vastaan? M2D:ssä Puuvanhukset eivät tuohon verryttelyyn ja ajoissa paikalle tuloon penneet suuremmin painoa ja nyt ollaan vieläpä farmisarjassa.

Meidän loput aamuyön kaksmarkkaset Niki ja Erik olivat myös kömpineet koloistaan paikalle, muttei verryttelyn aloitus onnistunut sitten kirveelläkään. Samaan aikaan toisaalla: Wuorenjuuren Allu, Hailikarin Ville ja Jari Kostama saapuneet mestoille ja kello oli vasta muutamaa minuuttia yli 9. Sitten ensimmäinen epävarma tikki: Mannerin Jusa mestoilla ja sehän tietää Petäjän takalinjoille lisää vauhtia.

No joo, siinä homma meni silmäluomia avatessa ja pöytäkirjan paikalle saamista odotellessa. Tuomarit Pauli ja Pepe tulivat paikalle ja vihdoin Nikkekin. Vaikka pöytis olikin jo esitäytetty, niin Petäjän tyyliin oli vielä epäselvää lopullisesta rosterista. Ei kaivattuja nimiä oli vielä paikallaolijoiden lisäksi: Suuraho, Piipari ja Hautamäki; joista sitten Riku vielä paikalle tulikin ja taas pari harmaata hiusta kiharapehkoon. 9 Koukkupolvea paikalla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä; luuleeko ne meitä vakavaksikin uhaksi?

No sitten peliin. Tomppa oli penkillä assarina hoitaen vaihtoja ansiokkaasti yhtä nopeaa omaa puuttumista tilanteeseen lukuunottamatta. Vajaan parin minuutin pelin jälkeen piti ottaa Erik vaihtoon, kun ei sitten millään mennyt jakeluun, että Kalle Ristolaa on pakko puolustaa (ja kovaa). Eipä tämä nyt hirveän hyvin mennyt kenellekään perille myöhemminkään, Palomies oli aika vahva lievästi sanoen. Toki on lohduttavaa, että kun otteluennakon rustasin, oli joku sen lukenutkin: maininta brankkareiden fysiikasta aiheutti kommentointia ai toi on se! Kapteeni ei kyllä asiaa ollut sisäistänyt; 150 kiloa penkiltä oli aika heppoista Ristolaa vastaan.

Ja sitten se muutamankin kerran epävirallisesti M2D:n MVP:ksi mainittu Toiviainen... Todella mukava ihminen, jota et halua vastustajajoukkueeseen. Täysin vastustamatonta meininkiä läpi ottelun mm. 36 pisteen edestä; jaksot 14+2+12+8. Parhaan otteen Nikosta sai toisella neljänneksellä Maco, joka aamuyöllä oli enemmänkin puolustuksessa suureksi hyödyksi juuri tuossa kohdassa.

Entä sitten vaikkapa Allu tai Riku? Vaikka mä tiesin mitä tuleman pitää, niin koita nyt selittää jätkille perille menevästi: You are in big trouble! Kun vesseleillä ei ole enää ihan erottuva six-pack ja molemmat ovat käyttäneet mua vähemmän botoxia tulee helposti harhakuvitelmia. Toivottavasti joku oppi jotain? Jusakin on vanhentunut sitten viime näkemän, mutta tässä skenaariossa luotin kuitenkin Laurin olevan nopeampi ja näinhän se olikin. Jusa kyllä valitettavasti joutui jättämään pelin kesken leikatun polven sanottua sopimuksen irti.

Miten valmistautua Petäjää vastaan? Kun tietää, ettei nekään tiedä paikalle tulijoita ennen ylösheittoa selkeyttää settiä kohtuudella. Oletus paikkapuolustuksesta on luonnollinen, tosin 32 ja ajoittainen mieskin oli miellyttäviä yllätyksiä, joita vastaan ei kyllä treenattu. Eikä treenattu mitään muutakaan vastaan; jos meidän kuilloisenkin hetken taso ei riitä otteluiden voittoon, niin sitten ei. Omat ongelmat pannaan pakettiin vastustajista riippumatta ja se on siinä. Hieman yllättävää sinällään oli Petäjän kolmonen; ei niin vieras peli niiltä jotain 15 vuotta sittenkään...

Meidän viikkotreeneissä painotettiin nopean siirtymisen tärkeyttä, puolustuksessa puhumista ja pientä historiikkiakin tuli molemmissa harjoituksissa tarinoitua. Lisäksi ne hyökkäyksen suurimmat epäkohdat maltti, spacing ja liike olisi miellyttävää saada pikkuhiljaa kuntoon.

Ja tuossa ne pelin epäkohdat olivatkin. Toki vauhtia hidasti Metsämaan Mikan toipilaana olo ja lepo, mutta ei se muuta ylöspäin siirtyvien pelaajien juoksuhitautta saatikka valmuitta syötön vastaanottamiseen mihinkään. Pointeilla Laurilla ja Tomilla olisi kyllä valmius nopeisiin, mutta jos niitä ei olla valmiina vastaanottamaan, niin sitten ei olla.

Hyökkäyksessä maltti olisi valttia, mutta kuten jo ennakossa ennustin: yhden syötön jälkeen lähti ohiheitto ja kukaan ei ehtinyt levypalloihin. Ja jos jauhetaan joka ikisellä Petäjän ottamalla aikalisällä ja muilla tauoilla tuota syöttämisen ja syöttömäärän tärkeyttä (tulee parempia %-paikkoja, levypallistit ehtivät mukaan, puolustus joutuu tekemään enemmän töitä, jne) eikä se mene ihan jakeluun, niin sitten asiaa treenataan lisää. Kun hommaan saatiin edes ne 2 lisäsyöttöä oli paletti jo ihan toisen näköinen.

Pallottomien liikettä myös lisää joko leikkauksin tai screenein ja ollaan taas pidemmällä. Vielä ei olla harjoiteltu mitään varsinaista motionia tärkeämpien asioiden takia, mutta sieltä se tulee. Joukkueen yhteenhitsaus meidän treeniminuuteilla vaan kestää ja sillä siisti. Sama minuuttien vähyys hankaloittaa puolustuksenkin kuntoon saattamista. Mutta näin on seura linjannut vuorojaossaan ja annetaan sitten jatkuvasti muille tasoitusta.

Ottelu eteni kokonaisuudessaan kuin jonkun puolustusfiikin painajaisunessa. Petäjän paikka oli paikallaan kun sitä käytettiin, parilla syötöllä se olisi saatu aika auki. EBT:n miespelaaminen oli taas aneemista ja tahdotonta, toki hyviäkin hetkiä ja suorituksia oli paljon: levypalloja haluttiin kohtuu hyvin jokaisen toimesta ja tästä on hyvä mennä eteenpäin. Mutta kun tuon tason joukkue saa vapaata tilaa, niin omissa soi jatkuvasti. Ja sitten tietysti Toiviainen: tuon kokoinen pelaaja vie puolustajiaan face korille koko ajan 1 vs. 1 tilanteissa, Maestro lataa kaukoheittoja naamariin jatkuvasti; aika vaikea yhtälö. Ja mikä puolustus? Toinen ottaa pataan 84 pinnaa ja toinen 91!

Hyökkäyksessä Petäjän satojen vuosien yhteispelikokemus ja muukin kokemus näkyi alusta loppuun. Tosin negatiivisessakin mielessä, kun syöttäjällä tuntui välillä olevan mielessä syötön toivotun vastaanottajan nopeus ja ulottuvuus silloin ennen wanhaan. Hyvää oppituntia annettiin EBT:lle koko ajan.

EBT:llä oli etenkin ensimmäisellä puoliskolla hyvää meininkiä; kylläkin poikkeuksellisesti onnistuneiden isojen heittojen suhteen (7). Mutta muutenkin pallo ja mies liikkui kohtuudella ja etenkin ensimmäisellä neljänneksellä 30 pinnaa sisään oli aika jees. Toisella Q:lla homma alkoi pienesti jäätymään ja puoliajan jälkeinen neljännes olikin sitten täysi floppi. Tasaisen kaavan mukaisen johdon lisäys olikin yhtäkkiä 66 - 66 viimeiselle Q:lle mentäessä.

Ei saatu puolustusta vieläkään kunnolla toimimaan (mikä nyt ei ole lämmenneitä Koukkupolvia vastaan ihan hämmästyttävää), mutta hyökkäyksessä homma alkoi hieman stabilisoitumaan. Miehet alkoivat tekemään hieman duunia, tuli pari syöttöä enemmän ja Järvinen-härdeli kiihtyi. Laurin edesottamukset ja vauhti veivät osaltaan Ristolan laulukuoroon, Petäjän joukkuevirheet täyttyivät jo jakson puolivälissä ja homma helpottui aika paljon. Onneksi ei tarvinnut ottaa tässäkään vaiheessa aikalisiä, vaan sanoma meni perille jossain moodissa Petäjän ottamilla breikeillä (en missään tapauksessa suo Petäjän sotureille ylimääräistä hengähdysaikaa vastustajajoukkuetta valmentaessa, siinä kusee pääsääntöisesti omille nilkoille ja tämä on faktaa).

Laurin teot ja tekemiset viimeisellä neljänneksellä toivat taas MVP-pystin. Tosin ottelun ehdoton Herra ja Hidalgo oli Niko Toiviainen: tämä tapahtunut suoritus pois ja ottelu ei olisi ollut ihan tässä vaikeusasteessa millään tavoin. No keväällä sitten Suurahoa kehiin Petäjälle je meiltä Dominguezin johdolla muukin vemppakaarti. Ja se peli on sivistyneeseen aikaan!

Tuomarit: Pepe Grujic ja Pauli Tele. Paljon on yhteistä historiaa takana ja lämpimiä muistoja tullut. Ja totta kai oli ennen peliä selviö Tompan kanssa autossa höpistessä, että tulee sitä ja tätä vihellystä. Pauli hoiti homman tyylilleen uskollisesti yllätyksiä aiheuttamatta ja homma ihan ok. Mutta mikä Pepellä on? Ottelunajankohta vai mistä kiukuttelu johtuu? Voiko miehilläkin olla vaihdevuodet? Episodi: toisella neljänneksellä Niki ajaa korille ja apupuolustaja kontaktoi toiseen jalkaan, mistä liikkeen hajoaminen ja sitten vihelletyt askeleet. Pepe oli alatuomarina tilanteessa suoralla linjalla. Mä kommentoin tilannetta kovaäänisellä "Hei, c'mon" -huudolla: johon sitten tulee kommentti: "Lopeta toi huutelu, mikä sua oikein vaivaa koko ajan?" Ja tämä oli ainoa kerta koko ottelussa, kun jotain tuomareille kommentoin; totta kai peliä ohjaan kentän laidalla, mutta kai nyt sentään tuomareilta edellytetään kuulolaitteen päälläpitoa?

No ei tullut elämäni halvinta ja ansaitsematonta tekua, mutta kyllä asenne ottaa kupoliin ja tähän palataan.

EBT:n pelaajien pisteet ja levypallot: Lauri Järvinen 18/4, Erik Payne 14/2, Mikko Jantunen ja Niki Dolenc 11/4, Sampo Varjonen 9/4, Petri Pitkänen 9/2, Jussi Ahola 7/4, Matti Hautala 5/1, Tomi Korpi 4/6 ja Maco Tammi 3/6.

Toinen EBT:n MVP-pystikin annetaan tällä kertaa: kakkoset 5/5, vaparit 1/1, levyt 2/2 syöttöjä ja riistoja molempia 1 (menetyksiä 2); minuutteja ei niin paljon. Hyvä MJ (Mikko Jantunen); tästä eteenpän ja paremmaksi (Petäjää vastaan noilla tiedoilla ehdottomasti jatkoon).

EBT:n joukkuestatsit: 2p 49,1% (27/55), 3p 30,4% (7/23), 1p 66,7% (16/24); levypalloja 37 (14/23), virheitä 25, syöttöjä 5, riistoja 5, menetyksiä musertavat 19 ja blokkeja 2.

Petäjän pistemiehet: Niko Toiviainen 36, Riku Piipari 17, Kalle Ristola 10, Aleksi Wuorenjuuri 8, Ville Rautajoki 7, Ville Hailikari 3, Matias Karell 2 ja Jussi Manner 1. 

19.10.2010 EBT - LePy Orangemen: 81 - 63 (41 - 32)

Erät: 15 - 17, 26 - 15, 27 - 15, 13 - 16. No voi Kekkosen kivekset, kun koris on joskus vaikeaa. Toki yksi suuri tekijä kaiken takkuamiseen oli tällä kertaa LePy, jonka fyysisyys ja monipuolinen rosteri pani hienosti kampoihin tässä kauden ensimmäisessä paikallisderbyssä (seuraavahan on jo viikon päästä Petäjää vastaan). Ja oli katsojia, buffaa ja kaikenlaista.

Mutta homma oli hieman haluttoman tuntuista välillä etenkin puolustuksessa, oltiin jatkuvasti hieman nukkumassa eritilanteissa ja se viimeinen puristus puuttui. Tämä ongelma kyllä aika pitkälti poistuu, kun joka Jamppa lakaa hieman kommunikoimaan siellä kentällä. Ja onhan tuota työmaata toki edessä puheen opettelun lisäksi etenkin henkilökohtaisessa puolustamisessa (ja asenteessa) vähän kaikilla, mutta tässä vaiheessa kautta näillä kilometreilla se nyt yleensä jossain määrin tökkiikin. Kun nyt saadaan se kolmas yhteistreeni alle, niin siitä sitten neljännen kautta eteenpäin ja silleen.

Hyökkäyksessä homma alkoi jo hieman nopeutua liikkeelle lähtöjen suhteen ja kyllä se juoksupeli sieltä löytyy. Liike oli välillä hyvää, toisinaan jäässä; ei mitään yllättävää näillä kilometreilla (2 treeniä tiimillä alla kokonaisuudessa). Heittoprossat jäivät jälleen huonoiksi, mutta toisaalta tällä hetkellä olemassa olevat treeniminuutit nyt eivät hirveästi anna mahdollisuuksia riittäviin toistoihin ja näillä mennään.

Ottelun kulku oli melkoisesti samanlaista, kuin parin viikon takaisessa treenipelissäkin. Molemmilla oli jatkuvaa ylä- ja alamäkeä alusta loppuun, Parin hienon hetken jälkeen pallot lentelivät seinille, tai milloin minnekin. LePyllä oli parempi rosteri jalkeilla; ja meilläkin 5 ja ½ pelaajan sijasta jo 11 nimettyä olentoa pöytäkirjassa.

LePy onnistui mm. levypallopelissään pitämään meidät poikkeuksellisen alhaisessa 27 totaalin lukumäärässä, hatunnosto ja iso sellainen vastustajille tästäkin. Ottelussa oli pari jonkinlaista kulminaatiopistettä: ensimmäinen oli LePyn Robin Rannan loukkaantuminen alkupuoliskolla ja tämä hieman kuormitti sitten kenties liikaa Latvalaa ja Konkaria etunenässä (tosin hienosti jaksoivat vetää molemmat pelin). Peukku kuitenkin pystyyn vanhalle valmennettavalle, toivottavasti ei käynyt pahemmin.

Toinen kulminaatiopiste sitten oli kolmannella jaksolla, kun saimme vihdoin muutaman onnistuneen nopean hyökkäyksen aikaiseksi, näissä toimi primusmotorina mainiosti Lauri Järvinen yhden käsipallomaalin teon jälkeen (harppuuna Jussille omalta paintilta meni viheltäen korkealta ja kovaa toisen päädyn käsismaaliin).

Toki ensimmäisen neljänneksen tervanjuonnin jälkeen hommeli alkoi muutenkin pikkuhiljaa kääntyä meille päin. Aikalisillle ei ollut mitään varsinaista tarvetta yhtä hetkellistä juttua lukuunottamatta ja pelaajiakin pystyi vaihtamaan koko ajan kohtuullisen hyvin. Toki jatkuva vaihtoruletti syö pelin intensiteettiä ja niitä kuumiakin pelaajia joutui jatkuvasti kutsumaan kentän laidalle. Mutta osa pelaajista on kuitenkin hieman toipilaita vammojensa jäljiltä ja kun sitä yhteiskoheesiota on muutenkin haettava, niin eipä niitä poppaskonsteja ole syytä enempää hakea.

Erotuomareina pelissä olivat Heikki Venhola ja Mitch Iverson. Pelaajien mielestä homma meni ehkä miten meni, kuten tavallista (ei kyllä kukaan pelin jälkeen mitään marissut). Tottahan toki joku tilanne saattaa mennä pieleen, tms.; aiheuttaen jotain liibalaabaa. Kuitenkin linja oli molemmille tasainen ja toimiva, ja vaikka nyt pari kertaa tuli itsekin hieman muristua, niin tämä pari jatkoon. Ja vaikka virheet meni meille 26/17, oli se meidän huonoa tekemistä ja pulinat pois.

EBT:n pisteet ja levypallot: Maco Tammi 19/6, Niki Dolenc 15/2, Lauri Järvinen 11/3, Jussi Ahola 10/6, Matti Hautala 9/2, Pökkis Pitkänen 9/2, MJ Jantunen 6/1, Mika Metsämaa 2/1, Erik Payne 0/6, Sampo Varjonen 0/3 ja Tomi Korpi 0/0. 

Joukkuestatsit: 2p 54,1% (33/61), 3p 13,3% (2/15), 1p 56,3% (9/16); levypalloja 27 (6/21), virheitä 26, syöttöjä 11, riistoja 7, menetyksiä 17 ja blokkeja 4.

LePyn pisteet (nyt valitettavasti vain sukunimin, mutta etunimiä kaipaaville ne löytyvät seuran omilta sivuilta): Rantio 16, Konkari 11, Eloranta 8, Suursomo ja Sarasti 6, Somervuo ja Karppinen 5, Latvala 4, Torkkeli 2, Karenniemi ja Ranta 0.

Ottelun MVP oli Lauri Järvinen. Kentällä ollessaan sai vauhtia toimintaan jatkuvasti, 2p pinnan heittoprosentti oli kohdillaan (71,4% ja 5/7) ja tuo jo mainittu toinen ottelun kulminaatiopiste oli Laurin käsialaa. Toki säädettävää löytyy, mutta ykköspointti teki hommansa kuten pitääkin.

10.10.2010 Los Pakilas Lakers - EBT: 71 - 82 (37 - 53)

Erät: 23 - 29, 14 - 24, 15 - 7, 19 - 22. Viime kaudella meillä oli melkoisesti vaikeuksia molemmissa peleissä Lakersia vastaan, lisäksi Malmin palloiluhalli on ollut aina hankala paikka joukkueelle kokoonpanosta riippumatta. Ja samalla linjalla edettiin jälleen.

Kliseehän kuuluu, että niillä pelataan, mitä on käytettävissä. Vakiorosterista on loukkaantumisien takia sivussa Jussi Ahola, Tomppa Malmelin, Oscar Andersen ja Atte Virtanen. Lisäksi Jose Dominguez on tällä hetkellä opiskelemassa Madridissa ja Joonas Iisalo rakentaa taloa 24/7. Nyt kuitenkin Nicolas Dolencin ja Abdi Mohamedin tulo ja a-junnujen karsintojen ohimeno kuitenkin takaa riittävän pelaajarosterin ainakin toistaiseksi.

Kauden avauspeli on aina muutenkin yleensä vähän sitä ja tätä, vieläpä tällä kertaa emme ole useista syistä treenaamaan kunnolla ennen kauden alkua. Ja koko peli meni varsinaisella aaltoliikkeellä eteenpäin. Välillä kaikki sujui kuin tanssi ja välillä meni säätämiseksi. Sama muuten päti vastustajaankin. Lakersin materiaali on ainakin meille myös haasteellinen monilla tavoin, joka pelipaikalle löytyy saappaat täyttäviä tekijöitä, illan johtotähtinä monin tavoin Sami Rautiainen, Aleksi Fredrikson ja korinalusjärkäleet Mikko Saloniemi sekä Teemu Koskinen.

Puolustuksessa Lakers panee hyvää painetta palloon koko ajan ja asenne on kohdillaan, fysiikkaa löytyy myös hienosti. Irtopalloihin mennään hyvin molemmissa päissä kenttää. Hyökkäyksessä liike on koko ajan toimivaa. Leikkauksia tulee paljon  ja screenipeli toimii: niitä tehdään koko ajan ja niitä myös hyödynnetään hyvin. Lisäksi uusi kolmosen raja on omaksuttu liiankin kiitettävästi, naamaan tuli liian monta osumaa.

Omassa pelissämme oli vielä hakemista. Pyrkimys päästä nopeasti ylös tökki turhan paljon, laidoissa ei ollut valmiuksia pallon saamiselle, katsekontakti tapahtui liian myöhään. Varsinainen alku Lauri Järvisen, Tomi Korven ja Mika Metsämaan toimesta kuitenkin oli koko ajan hyvää ja nopeaa.

Hyökkäyksessä ei pahemmin ollut aikaisempien vuosien hätäilyä: vedetään kun rauta näkyy. Kuitenkin 2-3 syöttöä lisää loisi niitä "se on tässä" paikkoja paremmin. Spacing oli kohtalaista, mutta pallottomien pelaajien aktiivisuus oli vain välttävää. Totta kai kestää aikansa, ennenkuin yhteispeli loksahtaa uomiinsa. Toisekseen pelitapa viime kaudesta on muuttunut ja tämäkin vaikuttaa meininkiin. Liike (leikkaukset ja screenipeli) tulee kuitenkin kuntoon aika nopeasti.

Puolustuspäässä asenne oli kohtuullista, mutta sulkeminen ja muu irtopallopeli ei ihan toiminut hyväksyttävällä tasolla. Ja se helmasynti, eli puhuminen oli heikkoa. Ainoa ääntänsä kuuluvasti käyttävä pelaaja oli kapteenimme Erik. Välillä tietty muutkin puhuivat (ja nyt en meinaa tuomareille kohdistunutta dialogia) ja etenkin junnut Mikko Jantunen, Julle Pehkonen ja Mika Metsämaa hoitivat tonttinsa buenosti.

Junnujen energia molemmissa päissä kenttää oli muutenkin hienoa katsottavaa. Toki pelitapamme joukkueen materiaalista johtuen on a-pojista poikkeavaa ja tämän takia homma oli pikkuisen hakusessa, mutta tuli toki muutamia oikosulkuja itse kullekin. Nämä poistuvat nopeasti, kun nyt saadaan yhteistreenit pyörimään täydellä teholla ensi viikolla.

Illan eräänlainen high light oli Tomi Korven EU aika kriittiseen paikkaan: itse en tilannetta nähnyt mutta Tuopin mielestä yritti pölliä Sami Rautiaisen shortsit meidän hyökätessä. Niin kai sitten, onneksi saadaan lähiviikkoina uudet peliasut, ettei tarvitse lähteä Malmille nyysimään vaatekappaleita. Tuomareina muuten siis Heikki Tuominen ja Esa Salminen. Homma toimi mun mielestä ihan ookoosti, joten pari jatkoon (pelaajat voivat esittää eriävän mielipiteensä vaikka treeneissä, jos oikeasti ovat sitä mieltä). Ainahan joku tilanne on tekijän mielestä suuri vääryys ja silleen, mutta näillä mennään. Ja jos tilastoja tuijotetaan, niin virheet meni tasan 21-21.

Kuten jo tuossa aikaisemmin kirjoitin, niin ottelu oli jatkuvaa vuoristorataa. Jaksokohtaista dataa ei tarvitse sen kummemmin säätää. Ainoa sysimusta hetki oli kolmas jakso, jolloin pallo ei mennyt koriin sitten kirveelläkään kokoonpanomuutoksista huolimatta. Toisaalta se nyt oli ainoa hävitty neljännes, joten turha lätistä asiasta enempää.

EBT:n pisteet ja levypallot: Nicolas Dolenc 20/10, Marco Tammi 19/3, Erik Payne 12/20, Lauri Järvinen 9/-, Tomi Korpi 8/3, Mikko Jantunen 5/1, Julius Pehkonen 4/-, Mika Metsämaa 3/2, Abdi Mohamed 2/5 ja Petri Pitkänen 0/2.

Joukkuestatsit: 2p 50,9% (28/55), 3p 33,3% (5/15), 1p 52,4% (11/21); levypalloja 46 (9/37); syöttöjä 19, riistoja 10, menetyksiä 16, blokkeja 5 ja virheitä 21 (1x eu: Tomi).

Kotijoukkueen pisteet menivät seuraavasti: Sami Rautiainen 28p, Aleksi Fredrikson 21p, MIkko Saloniemi 7p, Jaakko Takkinen 5p, Teemu Koskinen 4p, Lasse Huusko ja Antti Tynkkynen á 3p, Lauri Mäki sekä Antti Huusko 0p.

Ottelun MVP oli kapu Erik Payne. Tasaisen varmaa suorittamista läpi ottelun, eikä maestroa pystynyt ottamaan enää pelin toisella puolikkaalla vaihtoon ollenkaan homman mentyä melkoiseksi säätämiseksi. Ja kyllä vanha jaksaa; päivä päivältä paremmin vieläpä, nyt plakkariin 20 levypalloa (2/18). Yhteispeli Niki D:n kanssa tulee olemaan aika huimaa kauden edetessä.