Helmikuun 2010 valmennusartikkeli: Koripallon kestävyysharjoittelu pohdintaa
Kun pari vuotta sitten kirjoitin artikkelin kestävyysharjoittelusta Tapiolan Hongan nettisivuille, niin sain kirjoituksesta paljon palautetta. Osa palautteesta tuli suoraan minulle, ja osa selän takaa muilta kuin heiltä itse kuultuna. Voitte varmasti päätellä kumpi oli positiivista ja kumpi negatiivista palautetta! Jokatapauksessa kirjoitus aiheutti paljon keskustelua ja pohdintaa eri valmentajien keskuudessa. Ja se tuon hyvin provosoivan kirjoituksen lähtökohta olikin: Saada valmentajat miettimään hieman, että miksi he viettävät niin suuren osan oheisharjoitteluajasta lenkeillä tai juoksuradoilla?
Osa valmentajista on edelleen jatkanut perinteisemmän harjoittelumallin mukaan, ja osa taas on vienyt enemmän harjoitteluaan ehdottamaani suuntaan. Omat ajatukseni kestävyysharjoittelun suhteen eivät ole kovinkaan paljoa muuttuneet tuosta kirjoituksesta. Päinvastoin, voisin sanoa, että käsitykseni on vain vahvistunut mitä enemmän olen saanut olla eri urheilijoiden kanssa tekemisissä.
Jos olet kiinnostunut lukemaan tuon artikkelin niin se löytyy edelleen linkistä: http://tapiolanhonka.fi/index.php?mid=1153
Mitä on koripallon kestävyys?
Ensimmäisenä haluan sanoa, että minua ärsyttää se että koripalloilijan kestävyysharjoittelussa aletaan puhua sykkeistä, millimolleista, kapasiteeteistä ja eri kestävyyden osa-alueista. Pitäkööt kestävyysvalmentajat nämä termit ominaan! Kun koripalloon tai mihin tahansa muuhun palloilulajiin aletaan sekoittaa liikaa kyseisiä termejä, niin sitten mennään jo niin kauas olennaisesta eli itse pelistä että… Koripallo on taitopeli, jonka fyysiset vaatimukset ovat suuret. Tätä faktaa kukaan ei tuskin kyseenalaista. Mutta koripalloilijoiden ei tarvitse käydä tukemassa Mehiläisen mittausasemaa hakemalla hienot testitulokset, joiden perusteella voidaan laskea mitä tulee harjoitella ja milloinkin. Mutta ei mennä kuitenkaan tähän keskusteluun ainakaan vielä. Jätetään siis nämä urheiluvalmennuksen ekspertit pois tästä artikkelista, ja keskitytään olennaiseen.
Mitä on siis koripallon kestävyys? No ainakin koripallossa tapahtuu kolme asiaa, mitä kestävyysurheilussa tai yleisurheilussa ei tapahdu:
1. Jatkuvasti kiihdytyksiä
2. Jatkuvasti hidastuksia
3. Jatkuvasti suunnanmuutoksia eri nivelkulmissa
Jo nämä kolme asiaa ovat hyvä syy jättää tasavauhtinen hölkkä pois harjoittelusta! Ja jos tämän lauseen jälkeen ajattelet, että hölkkä on hyödytöntä, niin en sano niin. Sanon vain, että on paljon tehokkaampia tapoja harjoitella kestävyyttä kuin tasavauhtisellä hölkällä.
(Off the record: minua sapettaa hyvin paljon, että jokaikinen lätkäjoukkue juoksee vieläkin tasavauhtista hölkkää ennen jokaista harjoitusta. Aina kun kävelen Espoonlahden hallin takaa, niin useampi lätkäjoukkue hölkkää siellä. Jos ette hyvät valmentajat kuuntele minua, niin kuunnelkaa edes sensei Harri Hakkaraista! Ei aerobisen harjoittelun tarvitse olla hölkkää! Aktivoiva lämmittely ja jäähdyttely on oikein tehtynä peruskestävyysharjoittelua! Lajiharjoittelu voi olla peruskestävyysharjoittelua!)
Mikä on sitten koripallossa levon ja työn suhde? Koripallon työn ja levon suhdetta on ”aika” hankalaa määrittää. Esim. nyrkkeilyssä se on hyvin yksinkertaista, kun on 3 minuuttia työtä ja 1 minuuttia lepoa. Mutta koripallossa nämä työn ja levon väliset suhteet vaihtelevat jatkuvasti. Jotkut suhdearviot ovat 1:1 eli yhtä paljon työtä kuin lepoa. Voisi kuvitella suhteiden muuttuvan jokaisessa tilanteessa, jaksossa, ottelussa, eli ne voisivat olla 2:1, 1:2, 3:2 jne. Tarkkaa lukua on ilmeisen mahdotonta määrittää.
(Nyt mennään taas itse asiasta sivuraiteille, mutta tein kerran Pajulahteen koripallon lajianalyysin, ja puhuin siinä tietenkin näistä suhteista, ja siitä kuinka vaikeata niitä on määrittää eri muuttuvien tekijöiden takia, jne. Sain tietenkin kuulla tästä palautteessa, että nämä suhteet pitäisi tietää paremmin, jotta fysiikkaharjoittelu on mahdollista suunnitella hyvin. Siis kuinka paljon tulisi sitten tehdä peruskestävyyttä, kuinka paljon vauhtikestävyyttä, kuinka paljon… Hetken mietin että lähdenkö kommentoimaan kyseiselle Jyväskylän yliopiston valmennusopin käyneelle maisterille mitä mieltä olin hänen palautteesta. No en lähtenyt. Pitäkööt mielipiteensä! Tässä on ”pakko” sanoa myös se, että kuinka monesti esim. yleislääkärit antavat ohjeita siitä kuinka tulisi harjoitella? Olen kuullut useammalta ihmiseltä, että yleislääkäri on sanonut heille esimerkiksi että syväkyykyt ovat vaarallisia polville! Yleislääkärillä on koulussa nolla tuntia liikuntafysiologiaa. Mistä hän tietäisi mitä syväkyykyt tekevät polville? Kukaan kyseisistä lääkäreistä ei taatusti ole tehnyt yhenyhtä syväkyykkyä.)
Kuinka paljon koripallossa on anaerobista työtä ja kuinka paljon aerobista? Koripallo on pääasiallisesti anaerobinen laji. Eri lähteissä on arvioitu energiajärjestelmien käyttöä koripallossa seuraavasti: 60 % anaerobista maitohapollista, 20 % anaerobista maitohapotonta, 20 % aerobista (Tudor Bompa, periodization training for sports, 2005). Jyrki Suhonen kirjoitti koripallovalmennus kirjassaan anaerobisen osuuden olevan jotain 50–75% väliltä.
Ei kai tätäkään pysty kovinkaan paljoa tarkemmin määrittämään. Muuttujia on yksinkertaisesti liian paljon. Jos jokin yhteenveto tästä epämääräisestä koripallon kestävyyden lajianalyysistä halutaan tehdä, niin olkoot se tämä: Koripallo on pääasiallisesti anaerobinen laji, jossa tapahtuu paljon kiihdytyksiä, hidastuksia ja suunnanmuutoksia eri kulmissa!
Seuraavassa artikkelissa käsitellään kestävyysharjoittelua käytännössä. Buckle up!
Joonas Iisalo
Helmikuu 2010
Osa valmentajista on edelleen jatkanut perinteisemmän harjoittelumallin mukaan, ja osa taas on vienyt enemmän harjoitteluaan ehdottamaani suuntaan. Omat ajatukseni kestävyysharjoittelun suhteen eivät ole kovinkaan paljoa muuttuneet tuosta kirjoituksesta. Päinvastoin, voisin sanoa, että käsitykseni on vain vahvistunut mitä enemmän olen saanut olla eri urheilijoiden kanssa tekemisissä.
Jos olet kiinnostunut lukemaan tuon artikkelin niin se löytyy edelleen linkistä: http://tapiolanhonka.fi/index.php?mid=1153
Mitä on koripallon kestävyys?
Ensimmäisenä haluan sanoa, että minua ärsyttää se että koripalloilijan kestävyysharjoittelussa aletaan puhua sykkeistä, millimolleista, kapasiteeteistä ja eri kestävyyden osa-alueista. Pitäkööt kestävyysvalmentajat nämä termit ominaan! Kun koripalloon tai mihin tahansa muuhun palloilulajiin aletaan sekoittaa liikaa kyseisiä termejä, niin sitten mennään jo niin kauas olennaisesta eli itse pelistä että… Koripallo on taitopeli, jonka fyysiset vaatimukset ovat suuret. Tätä faktaa kukaan ei tuskin kyseenalaista. Mutta koripalloilijoiden ei tarvitse käydä tukemassa Mehiläisen mittausasemaa hakemalla hienot testitulokset, joiden perusteella voidaan laskea mitä tulee harjoitella ja milloinkin. Mutta ei mennä kuitenkaan tähän keskusteluun ainakaan vielä. Jätetään siis nämä urheiluvalmennuksen ekspertit pois tästä artikkelista, ja keskitytään olennaiseen.
Mitä on siis koripallon kestävyys? No ainakin koripallossa tapahtuu kolme asiaa, mitä kestävyysurheilussa tai yleisurheilussa ei tapahdu:
1. Jatkuvasti kiihdytyksiä
2. Jatkuvasti hidastuksia
3. Jatkuvasti suunnanmuutoksia eri nivelkulmissa
Jo nämä kolme asiaa ovat hyvä syy jättää tasavauhtinen hölkkä pois harjoittelusta! Ja jos tämän lauseen jälkeen ajattelet, että hölkkä on hyödytöntä, niin en sano niin. Sanon vain, että on paljon tehokkaampia tapoja harjoitella kestävyyttä kuin tasavauhtisellä hölkällä.
(Off the record: minua sapettaa hyvin paljon, että jokaikinen lätkäjoukkue juoksee vieläkin tasavauhtista hölkkää ennen jokaista harjoitusta. Aina kun kävelen Espoonlahden hallin takaa, niin useampi lätkäjoukkue hölkkää siellä. Jos ette hyvät valmentajat kuuntele minua, niin kuunnelkaa edes sensei Harri Hakkaraista! Ei aerobisen harjoittelun tarvitse olla hölkkää! Aktivoiva lämmittely ja jäähdyttely on oikein tehtynä peruskestävyysharjoittelua! Lajiharjoittelu voi olla peruskestävyysharjoittelua!)
Mikä on sitten koripallossa levon ja työn suhde? Koripallon työn ja levon suhdetta on ”aika” hankalaa määrittää. Esim. nyrkkeilyssä se on hyvin yksinkertaista, kun on 3 minuuttia työtä ja 1 minuuttia lepoa. Mutta koripallossa nämä työn ja levon väliset suhteet vaihtelevat jatkuvasti. Jotkut suhdearviot ovat 1:1 eli yhtä paljon työtä kuin lepoa. Voisi kuvitella suhteiden muuttuvan jokaisessa tilanteessa, jaksossa, ottelussa, eli ne voisivat olla 2:1, 1:2, 3:2 jne. Tarkkaa lukua on ilmeisen mahdotonta määrittää.
(Nyt mennään taas itse asiasta sivuraiteille, mutta tein kerran Pajulahteen koripallon lajianalyysin, ja puhuin siinä tietenkin näistä suhteista, ja siitä kuinka vaikeata niitä on määrittää eri muuttuvien tekijöiden takia, jne. Sain tietenkin kuulla tästä palautteessa, että nämä suhteet pitäisi tietää paremmin, jotta fysiikkaharjoittelu on mahdollista suunnitella hyvin. Siis kuinka paljon tulisi sitten tehdä peruskestävyyttä, kuinka paljon vauhtikestävyyttä, kuinka paljon… Hetken mietin että lähdenkö kommentoimaan kyseiselle Jyväskylän yliopiston valmennusopin käyneelle maisterille mitä mieltä olin hänen palautteesta. No en lähtenyt. Pitäkööt mielipiteensä! Tässä on ”pakko” sanoa myös se, että kuinka monesti esim. yleislääkärit antavat ohjeita siitä kuinka tulisi harjoitella? Olen kuullut useammalta ihmiseltä, että yleislääkäri on sanonut heille esimerkiksi että syväkyykyt ovat vaarallisia polville! Yleislääkärillä on koulussa nolla tuntia liikuntafysiologiaa. Mistä hän tietäisi mitä syväkyykyt tekevät polville? Kukaan kyseisistä lääkäreistä ei taatusti ole tehnyt yhenyhtä syväkyykkyä.)
Kuinka paljon koripallossa on anaerobista työtä ja kuinka paljon aerobista? Koripallo on pääasiallisesti anaerobinen laji. Eri lähteissä on arvioitu energiajärjestelmien käyttöä koripallossa seuraavasti: 60 % anaerobista maitohapollista, 20 % anaerobista maitohapotonta, 20 % aerobista (Tudor Bompa, periodization training for sports, 2005). Jyrki Suhonen kirjoitti koripallovalmennus kirjassaan anaerobisen osuuden olevan jotain 50–75% väliltä.
Ei kai tätäkään pysty kovinkaan paljoa tarkemmin määrittämään. Muuttujia on yksinkertaisesti liian paljon. Jos jokin yhteenveto tästä epämääräisestä koripallon kestävyyden lajianalyysistä halutaan tehdä, niin olkoot se tämä: Koripallo on pääasiallisesti anaerobinen laji, jossa tapahtuu paljon kiihdytyksiä, hidastuksia ja suunnanmuutoksia eri kulmissa!
Seuraavassa artikkelissa käsitellään kestävyysharjoittelua käytännössä. Buckle up!
Joonas Iisalo
Helmikuu 2010