Joulukuun 2009 valmennusartikkeli: Nopeus (teoria)

Voima ja kestävyys ovat olleet suomalaisen valmennusopin lempilapsia monta vuosikymmentä. Nopeutta on käsitelty kirjoissa, ja muissa opetusmateriaaleissa hyvin vähän. Usein sekin palstatila joka nopeudelle on annettu, on käytetty hyvin teoreettiselle näkemykselle. Vasta viime vuosina on alkanut tulla materiaalia, jossa käsitellään myös suunnanmuutosnopeutta, hidastavaa (eksentristä ja isometrista) voimantuottoa, jne. erityisesti käytännön harjoittelun kannalta. Ja hyvä niin. Onhan suurimmassa osassa palloilulajeja, ja myös muissa lajeissa, nopeus ratkaisevassa roolissa huippusuoritusten kannalta. Koripallossa nopeus on fyysisistä ominaisuuksista tärkein. Sen takia fyysisten ominaisuuksien artikkelisarja lähtee liikkeelle nopeudesta. Tässä ensimmäisessä artikkelissa käsitellään nopeutta teoriassa, ja seuraavassa sitten annetaan käytännön vinkkejä ja malleja.

Mitä on nopeus?
Eri urheilulajeissa nopeus ilmenee eri tavoilla. Esimerkiksi pikajuoksussa ja pikaluistelussa mitataan molemmissa maksimaalista etenemisnopeutta, mutta nopeuteen vaikuttaa kuitenkin varsin erilaiset tekijät. Palloilulajeissa nopeuteen liittyy taas usein vastustajan ja välineen huomioiminen, eikä yksilön absoluuttista etenemisnopeutta saavuteta kuin hetkittäin. Kuitenkin näissä lajeissa nopeus (reaktio, ensimmäinen askel, suunnanmuutos, hidastus, jne.) on avainasemassa huippusuorituksen kannalta.

Nopeuden lajit ja termistö?
Nopeuden lajeina puhutaan perinteisesti suomalaisessa valmennusopissa perusnopeudesta, reaktionopeudesta, räjähtävästä nopeudesta, liikenopeudesta sekä nopeustaitavuudesta.

Kun mennään valtameren taakse, käytetään useimmiten termejä lineaarinen nopeus, lateraalinen nopeus, suunnanmuutos nopeus sekä moniuloitteinen nopeus. Ne palvelevatkin monesti kansan kielellä paremmin palloilulajien nopeusharjoittelua.

Kuinka peritty ominaisuus nopeus oikeastaan onkaan?
Perinteisesti on ajateltu, että nopeus on niin vahvasti peritty ominaisuus, että sitä on käytännössä mahdotonta kehittää. Jotkut ovat jopa puhuneet prosenteista, esim. 10%, jne. Sen enempää ei ainakaan nopeutta voida kehittää!

No, totuus on kuitenkin aika kaukana noista väittämistä. Nopeuteen vaikuttaa jo niin monta osa-tekijää, että on mahdotonta sanoa kuinka paljon sitä oikeasti pystytään kehittämään. Vaikka perintötekijät (geeniperimä) vaikuttavat paljon nopeuden kehittymiseen, niin ei kuitenkaan niin paljoa kuin ollaan aiemmin ajateltu. Oikeanlaisella harjoittelulla (nopeus – ja voimapainotteinen) pystytään ohjaamaan hitaitakin lihassoluja nopeampaan suuntaan. Kaikista ei taatusti tule alle 10s sadan metrin juoksijaa, mutta melkein kaikista voi tulla riittävän nopea kansainväliseen koripalloon. Nopeusharjoittelun tulee olla pitkäjänteistä, ympärivuotista ja jokaisessa harjoituksessa tapahtuvaa.

Voiko nopeutta kehittää?
Kuten jo aiemmasta otsikosta tuli selville, niin kyllä, nopeutta voidaan kehittää. Eikä se loppujen lopuksi niin monimutkaista ole. Kun seurataan harjoittelun perusperiaatteita, niin hyvä tulee.

Milloin on nopeusharjoittelun herkkyyskausi?
Nopeus on erittäin voimaakkaasti riippuvainen hermojärjestelmän toiminnasta sekä lihassolujen supistumiskyvystä. Koska kyseessä on vahvasti hermostollinen ominaisuus, niin sen herkkyyskausi on hyvin aikaisessa vaiheessa, silloin kun hermosto vielä kehittyy vauhdilla. Käytännössä tämä tarkoittaa ikävuosia 0-10 vuotta. Näidenkin ikävuosien jälkeen nopeus (hermotus) kehittyy, ja sitä pitääkin kehittää. Kehitys ei vain ole yhtä nopeata kuin herkkyyskauden aikana.

Mitkä ovat nopeusharjoittelun osa-tekijät?
Nopeusominaisuuksiin ja erityisesti lajinopeuteen vaikuttaa useita eri osatekijoitä joihin voidaan harjoittelulla vaikuttaa. Niistä merkittävimpiä ovat: 1) reaktiokyky, 2) rytmitaju, 3) liiketiheys, 4) nopeusvoima, 5) taito, 6) liikkuvuus, 7) elastisuus sekä 8) rentous. Nopeuden lajikohtaiseen ilmenemiseen vaikuttaa tämän lisäksi useat antropometriset ja psyykkiset tekijät.

Joulukuu 2009

Joonas Iisalo